maanantai 3. helmikuuta 2014

Vihreitä vauvoja!

Puoliso kyyditsi aamulla työpaikan ovelle asti koska tarvitsi auton käyttöönsä. Olin varannut työporukan palaverille kokoustilan toiselta puolelta kaupunkia, joten saimme koko sakki mukavan reippaan ulkoilun ennen ja jälkeen kokouksen. Niinpä ei iltapäivälläkään tullut ihan yhtä sammahtanut olo kuin yleensä. Sain puolessa työpäivässä aikaan enemmän kuin parissa kokonaisessa tavallisesti. Sähköpostiakin lähti arviolta viidellesadalle ihmiselle, toivottavasti viestittelyni poikii jotakin. Kotimatkalle lähdin myöhäisemmällä bussilla kellokortin kesyttämiseksi. Enää alle seitsemän tuntia pakkasen puolella.

Hommat eivät ole hanskassa. Heti jos on enemmän kuin yksi asia hoidettavana, alan hajota. En Jaksa -ajatukset kilahtelevat samaan tahtiin sähköpostin kanssa. Yksi homma jäi kokonaan väliin, kun en tullut viime viikolla sitä ajatelleeksi. Ja toinen homma tuli tehtyä vähän dorkasti, mutta muistutan itselleni että seiskan taso riittää. Koulussa se ei riittänyt koskaan, olisin varmaan pyörtynyt jos olisin saanut kokeesta seiskan. Työkaveri muistuttaa aina ettei tähänkään mokaan kukaan kuole. Muutama homma tuli käsittääkseni hoidettua myös ysin tai kympin arvoisesti.

Ylimääräinen tietokonepöytä sai tänään uuden kodin. Anoppi ihastelee osto- ja myyntiliikkeitäni ja sanoo että minun pitäisi olla kaupallisella alalla. Hyh. Luulenpa etten voisi loppujen lopuksi ryhtyä taimikauppiaaksikaan. Joutuisin myymään sellaisillekin ihmisille jotka eivät välitä kasveista tuon taivaallista!

Tästä elämästä. Tilasin näppäränä kissanruokaa nettikaupan tarjouksesta, paitsi että unohdin näpytellä alennuskoodin, eli maksoin normaalin hinnan. Lisäksi nettikauppa arpoi postinumeron niin että pakettini on nyt noudettavissa tuolla jossain. Hyvin posti kuitenkin osasi tuoda saapumisilmoituksen oikeaan osoitteeseen vaikka siinäkin on sama väärä numero. Nettikauppa selvittelee asiaa. Kissat eivät kuitenkaan näänny sillä välin nälkään. Tarjoamani muonat eivät ole viime aikoina niitä kiinnostaneet. Ilmeisesti ne syövät elävää ravintoa. Tänä iltana puoliso avasi ulko-oven parahiksi nähdäkseen miten peura juoksi pihasta kissa perässään.

Lauantaina kylvämäni pelargonit ovat salaa kasvaneet parisenttisiksi terhakkaiksi pikkutaimiksi! Voi miten hellyttävää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti