Hauki on kala

Aamu oli vauhdikas. Puoliso pääsi aloittamaan yön työt kolme tuntia myöhässä mutta silti pääsimme reissuun vain vartin tavallista myöhemmin. Päiväkodilta piti tosin palata takaisin, koska kuopuksen luistimet muistuivat vasta siinä vaiheessa mieleen.

Tein aamupäivän töitä entisessä huoneessani ja sain taas julmetun päänsäryn. Olen oppinut ettei parasetamolin ottamista kannata jäädä funtsimaan, muuten on aika pian koko yläpää jumissa ja oksettaa. Ei se nappi pääkipua vienyt mutta hillitsi sen verran että kykenin hoitamaan hommat. 

Työpäivään mahtui monenlaista säätämistä. Otin kopiokoneelta nipun tulosteita ja vedin ne giljotiinilla puoliksi. Joukossa oli myös työkaverien tulosteet. Kellarissa piti käydä kaksi kertaa ennen kuin muistin mitä olin siellä tekemässä. Päästin kyniä ja muita työkaluja käsistäni ja etsin niitä sen jälkeen vartin vaikka tiesin niiden olevan siinä pöydälläni. Mutta taaskaan ei kukaan kuollut - ja yhden asian muistin! Onneksi on meikäläisen perjantai. Kotimatkalla poikettiin lelukaupan kautta, koska viikonloppuna on tiedossa synttäreitä. Taisin minä poiketa siemenhyllylläkin.

Maanantaiksi odottamani siemenkirje tuli, oli ilmeisesti valinnut maisemareitin kuten kissanruuatkin. Puuhastelin siementen parissa samalla kun kaksi nuorimmaista tappeli pää punaisena lelusta. Se onkin talon ainoa. Esikoinen piipahti partiossa. Naapuri kiikutti taas ovelle hauen. Minun ei onneksi tarvitse kaloihin koskea (ihan yhtä hyvin minulle voisikin ojentaa jalkajousen ja sanoa että laitapa peuraa tai jänistä päivälliseksi) mutta nähtävästi minun on pakko totutella niiden hajuun. Huh. Ja mätiin ruokapöydässä. Anoppi sanoo mätiä kalanmarjoiksi. Kuopus sanoo ettei se ole kala, se on hauki. Se syö kaloja.

Käytin kirkasvalokuulokkeita tällä viikolla töissä ja sinnehän ne jäivät. Tulee neljän päivän tauko. Kaksi suklaalevyä on taas repussa. Piti olla myös pussillinen toffeeta, mutta se tuli syödyksi jo ennen kotiin pääsyä. Olisipa hienoa päästä tästä herkkukoukusta irti. Olen päässyt monta kertaa ja ollut pitkään ihan ilman makeisia ja makeanhimoa. Mutta nyt olen tällainen lapamato, eikun anteeksi mopoauto, ei jaksa edes ajatella ryhdistäytymistä.

Tein äsken yli sadan euron siementilauksen nettikauppaan. On siinä sentään onneksi muidenkin kuin vain minun ostoksiani, olen vähän semmoinen diileri. Täytyisi käydä läpi kylvämättä olevat vieraat siemenet ja surffailla niille kylvöajat. Haluan kylvää huomenna kun lapset ovat poissa. Kuu on yhä otollisessa vaiheessa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että haluan päästä nukkumaan, vaikka uusi puutarhalehtikin on vielä lukematta. Nukuttaa ihanasti.