Etelänmatkalla

Tänään käytiin etelässä, pienten suloisten sukulaislasten synttäreillä. Yllättäen olimme ajoissa perillä. Sukua oli mukava nähdä, vaikka ihan koko jengi ei tällä kertaa ollutkaan koolla. Juhlat pidettiin niin rennossa ympäristössä, ettei lapsia tarvinnut paljonkaan paimentaa. Vanhoilla kotikulmilla oli nostalgista pyöriä. Ajomatkaa tuli jonkin verran ja paluumatkasta nautiskeltiin pimeässä räntäsateessa. Kaiken kukkuraksi yritin vähän meikata ja pukeutua siististi, mutta silti ei jostain syystä tullut tavanomaista kotimatkapäänsärkyä. 

Katseltiin kotona illalla Putous. En ole siitä tähän mennessä kovin paljon innostunut, mutta tämäniltainen Tanssii Hahmojen Kanssa sisälsi vakuuttavan tyrskähdyttävää näyttelijäntyötä ja mikä hienointa, hahmot pääsivät yllättämään tanssitaidollaan. 

Ja päivän mittaan nautittu sokerimäärä sai pikkuväen hihhuloimaan aika myöhälle. Jospa aamulla nukkuisivat?

Vessasta löytyi koiperhonen. Tarvittiin muita ihmisiä listimään se. En pysty eliminoimaan hyönteisiä. Äitini kyllä tappoi talossa ja puutarhassa, samoin anoppi listii sujuvasti kaiken mikä liikkuu. Minä toimitan elävänä pihalle silloin kun sää sallii. Nyt ei salli. (Kerroinko jo, että kirjahyllyn päällä talvehtii kastematoja kukkapurkissa.) No, liljakukkojen takia olen joutunut parina kesänä harjoittelemaan tappamista. Lehtokotiloinvaasiolta olemme toistaiseksi säästyneet. Luultavasti muutan kirkuen kerrostaloon sillä hetkellä kun ensimmäisen kerran rusahtaa.

Lilioceris lilii juuri ennen kuin.