Aitailta

Samanlainen väsynyt aamu kuin eilen. Kaivelin vähän istutusojaa. Loikoilin pihakeinussa.  Kaivelin vähän lisää kunnes tuntui että nukahdan seisaalleni. Olo oli kaikin puolin huono. Nukuin iltapäivällä tunnin päiväunet, minkä jälkeen olo oli entistä huonompi. Laitoin päivälliseksi juustoisen lihamakaronilaatikon, jonka esikoinen tavoilleen uskollisena kauhunsekaisella falsetilla haukkui ennen kuin oli maistanutkaan. Aivan kuin lautasella olisi torakoita ja silmämunia. Keskimmäinen juoksi pois pöydästä ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän toi minulle kuulosuojaimet. Esikoinen totesi myöhemmin (huomattavasti hiljaisemmalla äänellä) että oli se ruoka sittenkin ihan hyvää.

Kuopus sai tänään vuorollaan hoitaa isänsä puhelimessa asuvaa Pouta. Voi näitä nykyajan käpylehmiä. Jonkin ajan kuluttua lapsi tuli kertomaan, että akku oli loppunut mutta hän oli laittanut puhelimen lataukseen. Mikään ei jää tuolta kakaralta tekemättä, sanoo anoppi ja muistelee ääni väristen kuinka neljä ja puoli vuotta sitten sai syliinsä kaksikiloisen miniatyyrivauvan.

Illansuussa pakottauduin pihalle ja elämä voitti. Pystytimme puolison kanssa noin puolet 60-senttisestä aidasta, jonka on tarkoitus estää koiraa sotkeutumasta fleksinsä kanssa istutuksiin. Piki on kyllä jo nyt likipitäen yhtä korkea kuin aita, mutta kunnes toisin todistetaan, uskon ettei se rupea hyppimään yli. Suljin myös käynnin terassilta puutarhaan kuopusta varten nikkaroidulla lapsiportilla ja voilà, meillä on koira-aitaus. Kunhan sää lämpenee, eläimillä (kärpäset mukaanlukien) on vapaa kulku ulos ja sisään.

Iltapalalla nostin jugurtin jääkaapista ja pudotin sen lattialle. Oliko se kahden desin purkki? Ei. Oliko litran pänikkä? No ei. Se oli kolmen litran ämpärillinen mustikkajugurttia. Kannesta ei näköjään kannata nostaa, varsinkaan jos se ei ole kunnolla kiinni.

Laitoin siman muhimaan. Kaikki lapset halusivat puristaa ja maistaa sitruunaa ja kilpailivat kuka osaa näyttää happaminta naamaa. Myös piirtämisestä oli innostuttu iltamyöhällä eikä millään olisi haluttu jättää puuhaa kesken. Esikoinen on innostunut vertailemaan tyylejä ja piirtämään mangaa. Hän katsoo netistä ohjeita. Minunkin piti näyttää millä tyylillä piirrän. Nukkumaan rauhoittuminen venähti puoleen yhteentoista.