Kaduilla tuulee, asvaltti kiiltää

Tein kuopukselle kasvomaalauksen, joka ei sitten kelvannutkaan ja piti pestä pois. Suoriuduimme päiväkotiin vasta puoli kymmeneksi. Bileet olivat jo täydessä vauhdissa. Hain samalla reissulla dopamiinilääkkeeni ja nappasin ensimmäisen pillerin. Saattaa kuulemma aiheuttaa voimakasta suun kuivumista. Kahdesta neljään viikkoa pitää odotella ennen kuin näkee onko lääkkeellä toivottua vaikutusta.

Kymmenen kuution multakuorma tuli ja kuljettaja kippasi sen ihmeen taitavasti oikealle paikalle. Jos huomenna on yhtään mukavampi sää ja vointi, pitää mennä kaivamaan pari kuusen aitatainta mullan alta esiin. Koululaisilla on koulupäivä huomennakin mutta miten pidän kuopuksen ja koiranpoikasen poissa multakasasta. Kuopusta ei voi laittaa juoksulankaankaan.

Apea, kurja, tyhjä, jaksamaton olo. Sain kuitenkin kylvettyä keittiön pöydällisen kesäköynnöksiä: kahta eri aitoelämänlankaa ja liuskamiinanköynnöstä. Oli pakko, kun siemenet olivat lilluneet jo kaksi vuorokautta vedessä. Ihmettelen miksi haluan joka vuosi kasvattaa aitoelämänlankaa vaikka sen kukkaset loistavat vain aamuisin ja kuihtuvat pois jo iltapäivällä. Ja miksi köynnöksiä pitää joka kevät laittaa niin paljon kasvamaan? Ennen ulos istutusta ne ehtivät kietoutua toisiinsa yhdeksi klimpiksi.

Koko päivän oli aikamoinen koiranilma. Metsässä tuuli ja sade ei haitannut ollenkaan, mutta iltalenkki oli hämärässä pakko kipittää katuja pitkin. Jäätävää. Ulkoilukaan ei saanut mieltä pirteämmäksi ja iltapäivälenkin jälkeen vetäydyin kahden tunnin päiväunille. Herättyä oli vielä pöljempi olo. Ei ole tullut mieleen syödäkään. En ole jaksanut edes vastata ystävän tekstiviesteihin. Keskeneräistä puutarhatyömaatanikin katselin ja ajattelin että ihan sama. Vaikuttavatko ehkä säätilat näin voimakkaasti olooni? Pelottava ajatus. Uusia syksyjä ja pimeitä sydäntalvia on tiettävästi tulossa.