Männikössä kontallaan

Väsytti ja laiskotti. Aamupäivällä vähän kuljeksin pihalla Pikin kanssa, pelastin viiruhelpin valtaaman rantavehnän ja koetin muutenkin lapiota heilutella mutta oikaisin kumminkin lopulta sohvalle lehteä lukemaan. Puoliso tuli varhain töistä ja pian sen jälkeen sain odotetun puhelun: alehavut ovat saapuneet myymälään. Kävimme hakemassa pois. Viiden euron kääpiövuorimännyt ovat pikkuruisia taimia, mutta kasvavathan ne aikanaan, mihinkäs tässä kiire olisi. Mukaan tarttui myös pätkä pensasaitaa.

Automatkalla hiillyin radiotoimittajan järjestysluvusta sadannes. Onneksi on vielä sellaisia suomen kielen linnakkeita kuin Aku Ankka ja Pikku Kakkonen, joista lapsemme oppivat kunnon kieltä. Esikoisen korva on jo liiankin tarkka. Lapsi viilaa pilkkua rasittavuuteen asti.  Aivan kuten äitinsä.

Illalla oli jo puhti päällä. Sain havut, kaihonkukat ja narsissit paikoilleen ja muutaman aitataimenkin. Loput istutin valeeseen, jatkuu sitten kun inspiraatio iskee.