Ystävänpäivä

Aurinkoinen kevätaamu. Koululaisten saattelua, lenkki pellolla ja metsässä. Raivasin kodin vaakasuorat pinnat esiin. Ehdin nauttia harvinaisen siististä kodista pari tuntia ennen lasten tuloa. Tein pizzan jossa oli kaikkea. Lapsille kun tekee niin ei voi olla melkein mitään, mutta nyt oli tulossa ystävä kylään. Pizzaa syötiin kaksin ja lapset tulivat jaolle vasta kun pääsimme jätskijälkkäriin asti. Harvinainen herkkuhetki keskellä arkista viikkoa.

Päivitettiin kuulumisia, naurettiin paljon ja kaksi kertaa käytiin metsässä Pikin kanssa. Lapset käyttäytyivät koko päivän omalaatuisen fiksusti kaikki kolme. Lisää tätä! Nuorella ystävällä on erityinen suhde ja ote koululaisiin: hän ymmärtää mistä he puhuvat ja malttaa myös kuunnella. Lapsista on kova juttu kun aikuinen oikeasti kuuntelee ja ymmärtää.

Ekaluokkalainen pääsi käsiksi läksyihinsä vasta kun isoäiti oli jo nukkumassa. Ja läksynä oli tehdä sukupuu, haastatella isovanhempia ja kirjata muistiin heidän käyttämiään sanontoja ja sananlaskuja. Sanontoja anopilla on paljon, mutta useimmista tulee käännettyinä vähän kökköjä. Muistimme puolison kanssa sentään suomenkielisenkin: Kissa piikais, koira renkis, harakka hyvä emäntäis. Tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Kellä jano, sillä jalat.

Myös isälläni oli sanontoja mahtava valikoima ja hän käytti niitä usein. Voi olisinpa kirjannut ne aikanaan muistiin! Joskus niitä pulpahtelee mieleeni, ehkä saan muutaman vielä pelastettua talteen. Ja nuo anopin sanonnat, niihin pitää myös käydä käsiksi.

Ekaluokkalaisen maitohampaan irtoamista on odoteltu hartaasti. Neljäsluokkalainen kurvasi tänään oikealta ohi ja kaiveli hämmästyneenä suustaan irronneen hampaan. Pian myös karvalapsi alkaa vaihtaa hampaita.