Helpompi hengittää, osasi masennuksen läpi käynyt ystävä täsmäkuvailla nykyisiä tunnelmiani. Aivan kuin selkä olisi suoristunut ja askel keventynyt, virtaa tullut heti lisää jo pelkästä tiedosta että saan dopamiinilääkityksen ja kuukauden yhtäjaksoisen rauhan. Iltalenkillä tanssin metsätiellä slow foxtrotia, kolmiaskelta ja sulka-askelta. Enkä ole murehtinut koko päivänä.
Tanssi on ollut mielessä muutenkin. Kesälavojen toukokuisten avajaisten tunnelma, mekonhelmat ja nahkapohjakengät, tunteet ja tuoksut, kohtaamiset ja kaihot, mennessä jäässä, tullessa hiessä. Toivottavasti pääni ei mene niin hataraksi että sää- ja valo-olojen ja tuoksujen tuomat tunnelmamuistot katoavat.
Vein yhä yskivät lapset autolla kouluun ja hoitoon samalla kun kävin apteekissa. Odottelin suulaasti vuoroani yhdessä naapurin, tarhantädin ja joulupukin kanssa. Dopamiinilääkettä ei ollut varastossa, saan sen huomenna. Sen sijaan sain saalista kaupasta: 600 grammaa lohisuikaleita ja kaksi isoa säkillistä vaniljarinkeleitä, kaikki parasta joskus ennen ja siksi alessa. Anoppi kiepautti lohesta käsittämättömän hyvän kiusauksen.
Aamupäivä kului auringonpaisteessa ja hyytävässä viimassa pihalla. Ihailin uusia auenneita krookuksia. Tasoitin haravalla hiekkaa tulevan pergolan pohjaksi. Koiran kanssa piti käydä tavanomainen taistelu haravan herruudesta. Tilasin multakuorman ja se luvattiin jo huomiseksi. Piti ruveta raivaamaan klapityömaan jäljiltä olevaa multakasan paikkaa. Pari kuormalavaa ja pressu piti sulattaa kuumalla vedellä irti maasta ja siirrellä sivummalle.
Iltapäivällä virta loppui. Nukuin kuin nuijalla lyötynä siihen asti että piti lähteä hakemaan pieni päiväkodista. Illankin vietin ulkona, tein pitkän lenkin Pikin kanssa pellolla ja metsässä. Tutustuimme Reinoon. Jälkikäteen tajusin ja nauratti: Reinon emännällä oli jalassaankin reinot. Peittelin harsoilla perennakylvöksiä ja ruukkunarsisseja. Kastelin vähän käytetyllä kylpyvedellä alppiruusua, valkokartiokuusta ja tuijia. Odotin että iltahommat tulisivat sisällä sillä välin itsekseen hoidetuiksi.
Kun iltayhdeksältä kysyin koululaisilta läksyistä, ne tulivat heille kummallekin mieleen ensimmäistä kertaa koko päivänä. Siirrä tässä sitten vastuuta lääkärin ohjeen mukaan. Vielä lähempänä kymmentä istuivat keittiön pöydän ääressä kirjojensa parissa.
Tänään olen kiitollinen hyvästä olosta, iloisesta koiraseuralaisesta, rauhallisista juttuhetkistä anopin kanssa ja ihmeellisen hyvästä ystävästä jolta aikoinaan sain näiden juurakon:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti