Haalarihommissa ei aharista

Kun olin hoputtanut huolettomat lapseni koulutielle, vedin haalarit päälle ja kuljin pihalla hyvillä mielin koko ihanan aurinkoisen päivän. Vein mennessäni, toin tullessani, siivoilin, pelastin pensasmustikan pikkutalvion alta, otin loputkin peuraverkot ja muutaman tuulensuojahupun pois, saksin sieltä ja täältä, hoivailin perennakylvöksiäni, ripustin koirankarvoja tarjolle linnunpesän pehmusteiksi, tunsin huonoa omaatuntoa ja kävin aina välillä rapsuttelemassa fleksiin kiinnitettyä toipilasta, konttailin napsimassa kuvia, täytin amppeleita puutarhamullalla ja toin lämpenemään.. En muista mitä muuta tein, mutta sisällä kävin vain pikaisesti syömässä. Ja lähetin puolisolle niin pitkän ostoslistan että puhelin meni jumiin. 

Pihahommissa ei tule koskaan sellaista tilannetta etten tiedä mitä tai miten tekisin tai että en viitsisi tehdä jotain. Tai että tarvitsisin ohjausta. Hommia on joka lähtöön, tartun aina siihen mikä juuri sillä hetkellä huvittaa - ja aina joku huvittaa. Työn mielekkyyttä ei tule pohdittua eikä pipo kiristä. Työn tulokset on helppo nähdä ja helppo on myös olla tyytyväinen itseensä niitä katsellessa. Voisipa ansiotyö sujua samoin.

Päivän hukkaukset: lapsen päällystakki ja koiran rokotuskortti. Toin kortin eilen autosta sisälle turvaan tarkoituksena laittaa se myöhemmin samaan kuoreen koiran muiden papereiden kanssa. Muut paperit olivat puolisolla, joka hommasi tänään vakuutuksen sekä koiralle että itselleen. Jos sattuvat vaikka puremaan naapuria.

 Kevättähti

Illalla nousi kova, kylmä tuuli. Kävelytin silti vielä puolison ympäri puutarhan ja kertasin kohteita joihin tarvitsen hänen apuaan. Oikeammin sanottuna hän toteuttaa ne, minä seison vieressä vinkumassa peukalo keskellä kämmentä. Kohteita on äkkiä laskien kymmenkunta. Lista pääsee harvoin siitä lyhenemään, sillä uutta projektia keksitään koko ajan. 

Ihana edistymisen tunnelma: Matkahuollosta soitettiin että ruuvipaalut tulevat tiistaina. Pergola ja roskakatos perustetaan niille. Myös terassi, kuisti, autotalli ja lasten keinu on rakennettu ruuvipaalujen varaan. Kätevä tapa routivalla savimaalla: ei vaadi tolkutonta kaivamista.

Lapset aloittivat pääsiäisloman riitelemällä ruuasta. Lupaavaa. Pidin heille saarnan, samoin anoppi. Uskon että päähän jää jotain, vaikkei sitä näytetä. Pienin oli ihan mahdottoman kiukkuinen koko illan ja vaati kaiken huomion itselleen. Meillä voidaan nostattaa kattoa kohottava meteli vaikka siitä onko tänään torstai vai ei tai onko päivä vai ilta.

Tänään olen kiitollinen ihanasta työnteon tuomasta väsymyksestä kropassa, siitä että Piki ei enää onnu, hersyvästä puhelusta ystävälle ja siitä että sain kuulla ja nähdä tämän. Yritähän kuunnella liikkumatta paikallasi.

Edessä on kristikunnan suurin juhla. Tai sen pitäisi olla. Meillä tavisluterilaisilla joulu on kirinyt aikamoisen etumatkan. Luultavasti suurin osa ihmisistä ei tule ajatelleeksi kummankaan juhlapyhän kristillistä taustaa. Ja on kai kaikilla juhlapyhillä kristinuskoa vanhempikin tausta - kirkon juhlat on vain sijoiteltu niitä peittämään. Siunattua ja virvoittavaa pääsiäisen aikaa sinulle, ystäväni!

Nelivuotiaan omatekemä pupu