Puhaltamalla kuntoon

Maanantai oli apea päivä. Anoppi ja minä flunssassa ja koira ontui edelleen. Lähinnä nukuin, join ja huuhtelin nenää. Poistelin myynnissä olleet vaatteeni facebook-kirppikseltä ja lähetän ne ystävän mukana apua tarvitseville. Koiraystävä kävi tervehtimässä ja luennoimassa siitä miten hyvä eläimellä on olla vakuutus. Juu, tiedetään ja koko ajan on ollut tarkoitus hankkia. Kumma kun se pelkkä aikomus ei riitä. Aikomuksia minulla olisi takataskussa paljon.

Ensin ei toiminut kuvien siirto, sitten en saanut koko konetta virkoamaan. Onneksi meillä näitä löytyy joka tuvasta. Tässä tapauksessa kiva, vaikka eivät varsinaisesti ole mieleiseni sisustuselementti. Illalla puoliso kantoi tajuttoman koneen pihalle ja puhalsi siitä kompressorilla pölyt pois. Taas toimii. Jostain syystä myös kuvansiirto onnistui puhalluksen jälkeen.

Ajattelin sairastaa tänään aurinkoisella pihalla hissukseen Pikin seurassa. Samalla keräsin peuraverkot pois, katkoin niiden sisällä olleet perennanvarret, keräsin talvisuojahavut ja alppiruusulta jo säkkikankaankin pois, leikkasin kanukoista alimmat, maata myöten kasvaneet oksat. Koska niissä oli juuria, ruukutin toistakymmentä pientä pensaanalkua ja leikkasin versoja lyhyemmiksi. Jännä nähdä lähtevätkö kasvuun.

Pikin askellus näytti tänään jo ihan normaalilta. Koira hölkötteli kotipihalla, juoksikin, sai pari kunnon pentuhepulia. Ja sitten äkkikäännös pallon perässä, ulvaisu, jalan roikotusta ja entistä pahempi ontuminen. Nyt syyllistän itseäni siitä etten pitänyt päätäni ja soittanut heti maanantaina eläinlääkärille. Aamulla soitan.

Kadotin puhelimeni. Yritin soittaa siihen nettipuhelimesta, joka ei yllättäen toiminut, koska olin itse aiemmin katkaissut nettiyhteyden. Eikä sitten niin yhtään tullut mieleen että puhelin saattaisi tarvita nettiyhteyttä. Etsin kännykkää joka paikasta. Olin seota. Anoppikin etsi, ja jos anoppikaan ei löydä, on tosi kyseessä. Ekaluokkalainen tuli kotiin ja löysi kännykkäni puutarhahaalarien taskusta. Olinhan minä kaikki taskut itsekin tsekannut, tietenkin. Useampaan kertaan.

Kävin laskemassa naapurin lampaat. Lukumäärä oli entisellään. Lisääntymistä on odotettavissa millä hetkellä hyvänsä. Onneksi ei kuitenkaan sillä hetkellä. Olisin varmaan aika kädetön kätilö.

Elämän kevät

Mitä tulee siihen flunssaan, minulla on se kyllä, mutten tunne itseäni sairaaksi. Taustalla on sinkin, d-vitamiinin, valkosipulin ja mustaviinimarjojen yliannostusta, usein toistuvaa nenäkannun käyttöä ja Duact yöksi. Siinä vasta on ihmeellinen lääke. (Tämä ei ole maksettu mainos, ikävä kyllä.) Sitä pitää olla aina lääkekaapissa, vaikken tarvitse kuin enintään kuusi kapselia vuodessa. Ne kapselit pelastavat minut jälkitaudeilta. Suolahuuhtelukin vähentää limakalvojen turvotusta, kuljettaa viruksia viemäriin ja pitää liman juoksevana, jolloin sitä ei tarvitse niistää silmät pullistuen ja hommata poskiontelotulehdusta. 

Illalla tapasin Viljon, pikkuruisen mutta rohkean (ja pöyristyttävän suloisen) koiranpennun. Kooltaan noin puolet vastasyntyneestä karitsasta. Viljo tervehti minua vähän arasti mutta Pikiä se ei pelännyt yhtään.

Pilvikirsikka, Prunus pensylvanica