tiistai 1. huhtikuuta 2014

Pahempi kuin munankuori

Ehkä pahin päivä tähän mennessä. En tiedä miksi mutta arvelen että monen syyn summana. Ei saisi analysoida, pitäisi enemmän vain tuntea ja kokea. No, tänään olen tuntenut ja kokenut voittamatonta väsymystä, turhuutta, täydellistä harmautta, oman elämäni merkityksettömyyttä ja pahaa oloa. Taustalla on varmaan ainakin kellonkääntö, sunnuntain ja maanantain sosiaaliset ponnistukset ja älytön taistelu jota joudun käymään yhden lapseni kanssa. Tai ehkä pikemminkin yksin. Lapsi ei osallistu, ei sano mitään eikä tee mitään.

Koululaisilla soi herätyskello tuntia ennen kuin pitää lähteä. Lapsi ehti tämän tunnin aikana pestä hampaansa ja syödä yhden omenan. Olin paikalla ja hoputin muutamaan kertaan. Ei vaikutusta. Viisi minuuttia sen jälkeen kun olisi pitänyt lähteä koulumatkalle, lapsella oli yhä yöpuku päällä ja aamupala syömättä. Lähdin pois. Istuin pitkään metsän korkeimmalla kohdalla puunrungon päällä ja hengitin kolme normaalia hengitystä - kolme syvää hengitystä. Itkettikin mutten jaksanut itkeä.

Lenkin jälkeen nukuin klo 12:een, söin vähän ja kävin uudella metsälenkillä. Koetin tarjoilla koululaiselle lämmintä munavoileipää välipalaksi. Kiukutteli ensin ettei syö mutta kun vein leivän nenän alle, nappasi mukaansa ja söi ulkona, oli kiire trampoliinille. Palasin nukkumaan. Klo 15 ja 18 heräsin, nousin ja kävin lenkillä. Mahtaa olla mielenkiintoinen yö edessä.

Illansuussa sain kuulla siivottomasta kielenkäytöstä ja sanasodasta jota trampoliinilta oli kuultu. Pisteeksi iin päälle kuopus kumosi kaksi desiä lähiruokaa vaatteilleen, tuolille, pitkin lattioita ja seiniä. Tämä päivä oli tässä, kiitos ja näkemiin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti