sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Vain ajatuksia

Pitkäperjantaina ei istuskeltu kädet ristissä. Puoliso maalasi varaston sisäseiniä, minä kärräsin multaa ja lapset yrittivät saada toisiaan hengiltä. Välillä syötiin järkyttävän hyvää pataa, jossa oli ainakin piiiiitkään haudutettua karjalanpaistilihaa, herkkusieniä, ananasta, valkosipulia, tomaattipyreetä ja hunajaa. Puuhailin anopin kanssa jotain keittiössä ja koin pienen valaistumisen hetken, oli hyvä olla, tajusin miten hienosti asiat ovat elämässäni juuri nyt, ajattelin että tämän hetken tulen muistamaan. Mutta enhän minä sitä enää muista!

Tänään oli taas uusi, ihana mullankärräyspäivä. Miten voikin tulla niin tyytyväinen olo moisesta raadannasta. Kaivelin narsisseja, tulppaaneja ja maanpeitekasveja mullanlisäyksen alta talteen. Siinä kaivellessa ehti tulla kummallinen, ikävä, ahdistunut, painostava, pahaa enteilevä olo. Kävelin aurinkoisessa puutarhassa mutta tunnelma pääni sisällä oli synkkä. Pääni sisällä kasvoi iso mutta. Jostain sikisi esimerkiksi tunne, että meillä ei enää ole Pikiä. Ikään kuin hereillä nähtyä pahaa unta. Muutamaan kertaan ihmettelin mitä tämä tämmöinen on, asiathan ovat hyvin. Tuossahan koira on, teurastaa reippaana alppiruusuani. Sitten muistin: minähän olen sairas. Ajatteleva mieleni tekee tätä. Nämä ovat vain ajatuksia, eivät todellisuutta. Mutta oloiksi ne kyllä muuttuivat. Kun pääsin taas kärräämään, ajatukset ja olot haihtuivat.

Pikiä täytyy edelleen pitää fleksissä. Vapaaksi päästessään se riehaantuu villiin laukkaan, loikkiin ja äkkikäännöksiin ihan niin kuin koiranpennun kuuluukin. Mutta pentuhepulinsa jälkeen se ontuu taas. Fleksi puolestaan kietoutuu jatkuvasti kaiken ympärille jumiin. Väsähdin lopulta selvittelyyn ja passitin koiraparan sisälle. Juoksulanka on ostettuna mutta jäi tänäänkin asentamatta, sillä ohjelmaan tuli muutos.

Lounaan jälkeen puoliso vei äitinsä terveyskeskuksen päivystykseen huonon olon, matalan verenpaineen ja epäsäännöllisen sykkeen vuoksi. Potilas ei tietenkään olisi millään lähtenyt, tuhahteli kuin vihainen siili. Olimme kuitenkin sitä mieltä että kannattaa mennä nyt eikä sitten kun olo on vielä pahempi ja pyhäpäivien vuoksi pitää ajella päivystykseen paljon kauemmas. Terveyskeskuksessa otettiin sydänkäyrä, joka todisti aavistuslähdön aiheelliseksi. Potilas lähetettiin makuuasennossa sairaalaan.

Kärräsin hämärän tuloon asti. Kävin koiran kanssa lyhyellä kävelyllä metsässä. Lintujen konsertti oli kuin tropiikista. Saunominen ja nukkumaanmeno jäivät myöhälle. Oi kunpa lapset eivät huomenna kiekuisi aamuseitsemältä kuten tänään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti