Kylän toisella laidalla asuva nuori labbisnarttu on kaksi kertaa aiemminkin syöksynyt Pikin kimppuun puskista. Ei pure eikä tappele, mutta raskasrakenteisena talloo ja jyrää, kohkaa aivan silmittömästi. Tänään puoliso ja lapset olivat Pikin kanssa metsässä. Labbis hyökkäsi taas ja törmäsi Pikiin niin että Piki ontui etujalkaansa pahan näköisesti koko loppupäivän. Isäntä tuli vasta aikojen päästä perässä. Koira oli kuulemma "karannut" kun oli haistanut Pikin. Irrallaanhan se aina on, äkkiäkös tuollainen kouho siitä karkaa, ei tippaakaan kuuntele isäntänsä komentoa. Kun näin Piki-ressukan ja kuulin mitä oli sattunut, sanoin puolisolle että menetkö selvittämään asian vai menenkö minä. Puoliso tietää jo miten käy jos minut päästää tämän kaltaisissa tilanteissa irti, joten menimme yhdessä ja hän hoiti puhumisen. Labbiksen isäntä suhtautui asiallisesti ja antoi yhteystietonsa siltä varalta että tulee eläinlääkärikuluja. Olin päivällä tietysti jo miltei hautaa kaivamassa. Sain koiran pihalle pissalle ainoastaan namin kanssa houkuttelemalla, mutta illalla näyttää onneksi jo aika hyvältä.
Virpojia kävi kohtuullinen määrä ja omillekin (asiasta sangen huolestuneille) lapsille riitti herkkuja. Teki mieli tentata tietävätkö trullit, kissat, lehmät sun muut hahmot miksi palmusunnuntaita vietetään ja sanoa tietämättömille että tule sitten uudestaan kun olet ottanut selvää, mutta enpäs sentään kysellyt. Ihastelin erityisesti yhden perheen lapsia joilla ei ollut noitavermeitä vaan kaunis virpomaloru jota en ole koskaan ennen kuullut. Jostakin luin tällaisen palmusunnuntain "saarnan" ja minulta pääsi vahingossa hymy:
Odota aasilla ratsastavaa nöyrää vapahtajaa,
Varo Jeesuksella ratsastavia kopeita aaseja.
Muutakin päähän ottamista riittää. Lapset ovat olleet koko päivän (yllätys) todella kovakorvaisia. Kuvanlataus kamerasta tietokoneelle sanoi sopimuksen irti. Flunssa yrittää nyt minuun kiusattuaan aiemmin jo kaikkia muita perheenjäseniä. Vastapainoksi ilonaiheita: Eipähän ainakaan tarvitse hakeutua työterveyteen hakemaan sairauslomaa. Lapset ovat terveitä, puolisokin paranemassa. Uusia kukkia on noussut, paljon krookuksia ja jotain pienenpientä valkoista, voisiko se olla lumikelloa. Toinen, kuolleeksi luulemani sinivuokko pukkaa myös kukkaa. Akileijat näyttävät terhakkailta. Koivujen ja pilvikirsikan silmut vihertävät. Mustarastaat laulavat. Sain koulittua kelloköynnökset ja ananaskirsikat ja kylvettyä kesäleimua. Osasin tällä kertaa kylvää kohtuullisen määrän, en koko Euroopan tarpeisiin. Ensimmäiset petuniat istutin tänään amppeleihin. Ne alkavat jo kukkia. Labbiksen isäntä lähetti tekstiviestin ja kyseli Pikin vointia. Huomenna on maanantai ja saan sairastaa rauhassa. Harvoin olen ollut maanantain tulosta näin iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti