maanantai 28. huhtikuuta 2014

Puheluja ja pöpövettä

Aamupäivän vuoroin ripustelin pyykkejä narulle, vuoroin roikuin puhelimessa. Jätin eläinlääkärille soittopyynnön. Jätin terveysasemalle soittopyynnön. Eläinlääkäri soitti ja suositteli röntgenkuvausta. Varasin kaupungin eläinlääkäriasemalta huomiseksi röntgenajan, vastapuoli lupasi maksaa oman koiransa vastuuvakuutuksesta. Psykiatrinen sairaanhoitaja soitti ja antoi minulle ensimmäisen tapaamisajan 13. toukokuuta. Ei tarvitsekaan ajaa kaupunkiin, hän ottaa tiistaisin vastaan omassa kunnassa. Terveysasema vastasi soittopyyntöön ja kertoi anopin tämän viikon marevan-annokset ja kehotti varaamaan hänelle perjantaiksi labra-ajan. Ensi maanantaina kerrotaan ensi viikon annokset. Onpa aikamoista. Koetin motivoida anoppia että onhan tämä ihan miellyttävä vaihtoehto halvaantumiselle kuitenkin. 

Arvostan soittopyynnön jättömahdollisuutta. Ennen vanhaan piti vain roikkua jonossa ja kuunnella karmaisevaa "musiikkia". Jos vaikka terveenä soitit terveysasemalle, ennätit kyllä sairastua siitä musiikista ennen kuin sinulle vastattiin. 

Työpaikalta kyseltiin mihin vaiheeseen eräs homma minulta jäi ja yritin muistaa edes jotain. Tuli surullinen ja ahdistunut olo kun muistin millaista töissä oli ennen sairauslomaa ja tiedän että pian olen siellä taas.

Pikin mielestä tuivio on pihan paras kasvi

Kärräsin vähän lisää multaa, ruukutin muutaman jalapenon, kannoin petunia-amppelit ulkoilemaan ja ihastelin uusia pihakukkia: esikot ja pitkäpalot ja ensimmäiset narsissit aloittelevat kukintaa. Iltapäivällä menin hetkeksi pitkäkseni ja nukuin luultavasti ainakin kaksi tuntia. Lapset leikkivät vesiletkun kanssa, näyttivät juovankin kaivovettä ennen kuin ehdin hätiin. Kuopus hajotti yhden ison saviruukun ja vieritteli muutkin pitkin pihaa.


Puoliso kertoi saaneensa koko päivän vapaaksi työharjoittelusta koiran röntgenreissua varten. Huojentavaa että hän on mukana, jos vaikka koira rauhoitetaan ja se täytyy kantaa autoon. Henkinen tukikaan ei ole pahitteeksi kun nyt olen tällainen haavanlehti. 

Illalla kävimme koiran kanssa metsässä koko perhe. Lapset jatkoivat keskenään rantaan ja puoliso hetken päästä pyörällä perässä. Kuivina tulivat kotiin. Joskus on ollut toisinkin.

Microbiota decussata & Canis lupus familiaris
 
Tänään olen kiitollinen terveydestä. Omasta, perheenjäsenten, ystävien ja lemmikkieläinten terveydestä. Olen kiitollinen siitä että saan levätä. Olen kiitollinen siitä, että anopin ja puolison ihmeellinen muisti ja omaksumiskyky näkyy periytyneen ainakin yhdelle lapsista. Olen kiitollinen puolisoon iskeneestä inspiraatiosta. Olen kiitollinen ja pian toivottavasti myös innoissani kesäkuisesta taimenvaihtopäivästä, jota varten on jo aloitettu keskusteluketju. Olen helpottunut siitä että huomenna todennäköisesti tiedämme Pikin tilanteesta enemmän.

Ramseksen suosikki on alppiruusu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti