keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kyljenkääntövappu

Vappuaatto. Jäätävä sää. Koira kuralla mutta kuumeeton. Joko kerroin että keskimmäinen saa Pikin syömään ruokansa silloinkin kun kukaan muu ei? Se on nyt tärkeää kun lääke annetaan ruuassa. Annoin lapsen hoitaa lääkkeen annostelunkin ja hienosti se sujui. Anoppi ja puoliso ovat toisistaan tietämättä arvelleet että keskimmäisestä tulisi hyvä eläinlääkäri.

Muuten oli hyväntuulinen päivä, mutta lasten kanssa pinna kiristyi piukalle kuin viulun kieli. Esimerkiksi kirkonkylälle asti kuuluva parku terassilta kesken pannacottaprojektin. Siellä tapeltiin taaperomoposta joka on ollut pihan perällä parkissa varmaan ainakin kaksi vuotta eikä ole kiinnostanut ketään. Tai hillitön hulinointi ympärillä kun yritin keskittyä tekemään kakun pintakerroksen. Tai maailmanlopun raivari kun lapsi ei oppinut kengännauhojen sitomista ensimmäisellä yrittämällä. Toinenkin vapuksi varaamani piilosuklaa piti kiskaista naamariin jo tänään. Iltatoimien aikaan anoppi näki miten otsasuoneni pullistuivat ja otti kivireen vetääkseen. Puoliso hitsasi uusilla värkeillään suuren innostuksen vallassa koko illan, kukaan ei halunnut häiritä häntä. Innostuksen tuloksena saattaa syntyä roskakatos. Ellei sitten, katos, roskaa.

Joissakin kuvissani on kasvien tieteellisiä nimiä, toisissa ei edes suomenkielisiä. Riippuu siitä tiedänkö, muistanko ja jaksanko. Salaa oikein vähän harrastan tieteellisiä nimiä. Ensimmäiset mukavan rytmikkäät nimet tarttuivat korvaan kauan kauan sitten kun olin töissä kasvinjalostajanoikeustoimistossa. (Kyllä, sellainenkin paikka maailmassa on.) Jo lapsena opin joitakin eläinten nimiä kuten Canis lupus ja Felix domestica. Molemmat ovat sittemmin muuttuneet. Lutra lutra on ehdoton suosikkini.

Nuorena  ylioppilaana vappuisin oli aina käsittämättömän kylmä. Ja koko ajan pissahätä. Siinä suhteessa elämä on paljon helpottunut. Piknikit Ullanlinnanmäellä olivat ihan jees ja tanssit Vanhalla ylioppilastalolla juhlalliset. Jos ei paleltu Helsingin keväisessä merituulessa niin sitten jonkun kesälavan avajaisissa. Tosin siellä ei ehtinyt pitkään olla kylmä, kohta oli jo hiki. Oi voi. 

Lapsilla ei ole vappupalloja eikä mölyrekvisiittaa tänä vuonna. Puoliso ei ole sellaisia koskaan hommannut ja nyt kun minä en hommaile mitään, ei tullut niitäkään. Toistaiseksi siitä asiasta ei ole paruttu. Unohdin laittaa ostoslistaan munkinpaistorasvan mutta naapuri toi kaupasta kotiovelle asti. Ikkunaan puhalsin muutaman kaapista löytyneen tavallisen ilmapallon ja simaahan meillä on. Eiköhän tässä ole vappua kyllin. Huomenna muut menevät naapuriin nyyttäreille, minä nautin hiljaisuudesta, oikaisen sängyn päälle ja luen uutta puutarhalehteä. Tai nukun.

Tänään metsässä mietin tanssin opetusta ja oppimista. Monet sanovat päättäväisesti etteivät opi tanssimaan. Minusta se on hassu väite sellaiselta joka on oppinut kävelemään. Pitää vain muistaa sama kuin kävellessä: vartalo lähtee liikkeelle ensin, jalat tulevat vasta perässä. Kokeile päinvastaista järjestystä kävellessä niin huomaat. Tanssissa naisen pitää antaa kaikki valta miehelle ja kuunnella häntä. Miehen pitää viestiä ennakoivasti, selkeästi ja päättäväisesti mutta ilman voimankäyttöä. Viestiä vartalolla, ei käsillä. Kannattaa muistaa myös se, että kiertää ympyrää. Niinpä turhalla kiirehtimisellä ei pääse yhtään aikaisemmin maaliin.

 Anemone nemorosa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti