Loppupäivän kärräsin multaa. Pidin pari taukoa, kävin Pikin kanssa lenkillä ja kuopuksen kanssa karitsoja katsomassa. Tein pullataikinankin mutta puoliso hoiti leipomisen jotta sain kärrätä. Kello viiden teellä oli parempaa puolukkapiirakkaa kuin ikinä. Illalla kyselin naapureilta jätepaperia istutusalueen pohjaksi - omat koiran pissaamat sanomalehdet tuli tänään jo kaikki peiteltyä mullan alle rikkaruohostoppariksi.
Jotta saan istutusalueen kuntoon, joudun kaivamaan ylös osan nykyisistä istutuksista. Vähän raastaa sielua kaivaa ylös juuri kasvua aloittelevat tulppaanit, kukassa olevat krookukset ja vielä maan alla piilottelevat kuunliljat. Suloiset kevätkaihonkukat kaivan mielelläni pois ja levitän entistä laajemmalle. Tiedän että ne eivät siitä pahastu. Jännä nähdä huomenna joko saan kaivettua vai onko maa vielä siltä kohtaa jäässä. Talven yli kukkapurkissa kirjahyllyn päällä eläneet kastemadot vapautin tänään multakasaan. Eläväisiltä ne näyttivät.
Vähän ennen iltapalaa lapset löysivät kasvovärit. Jokaisella oli musta silmä ynnä muita kaunistuksia. Olivat melkoinen näky, kun kahdella on hampaatkin juuri nyt vähän harvassa. Hyvä että enimmät meikit lähtivät iltapesulla irti, pienet trullit saattaisivat muuten huomenna pelästyä. En tykkää vieraiden virpomisesta ollenkaan eivätkä omat lapset ole koskaan käyneet kierroksella. Palkkoja on kuitenkin varattuna eteisen kaappiin, kyllä meillä soittajille ovi avataan. Täällä maalla virpojat ovat onneksi miltei kaikki tuttuja.
Tätä tyttöä on tullut ihmeteltyä pari päivää. Ihmeellinen, käsittämätön, uskomaton lahjakkuus. Laulupätkä tämän haastattelun lopussa on mykistävä. Ja nämä sitten... huikeaa. Tuota viimeistä ei tosin olisi kannattanut katsoa yhdessä lasten kanssa, arvaat varmaan miksi. Taidan katsoa kaiken mitä hänestä löydän. Luultavasti useampaan kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti