Älä tee eväitä vielä

Ajelin taas kaupunkiin (ostoskori ja -lista jäivät tietenkin kotiin) ja pysäköin maksulliselle paikalle. Hain lipukkeen ja laitoin sen auton kojelaudalle. Tunasin etupenkillä jotain viheliäisen käsilaukkuni kanssa ja kun oikaisin itseni sulkeakseni auton oven, lappu oli kadonnut. Ei löytynyt penkeiltä, ei lattioilta eikä maasta. Toinenkin pysäköijä tuli avukseni etsimään. Kaiketi auto söi sen lapun. Piti maksaa sama pysäköinti uudelleen. En viitsi enää edes hermostua näistä. Naurattaa vain. Lääkitys lienee siltä osin kohdillaan.

Työterveyslääkärillä oli kuukauden sairausloma kirjoitettuna valmiiksi. Siinä ajassa ehditään nähdä tehoaako uusi lääkitys ja minuun ehkä ehditään myös ottaa yhteyttä kunnan mielenterveystoimistosta. Lääkäri kysyi saako liittää psykiatrin kertomuksen mielenterveystoimiston lähetteeseen. Pyysin saada lukea sen ensin ja saada siitä ja SCL-90 -kaaviosta kopion. Alla lainaus kertomuksesta.

Lääkityksen (essitalopraami 10 mg) myötä on huomannut tunnereaktioiden hallinnan parantumista ja aloitekyvyn kohentumista. Edelleen kuitenkin masennus vähintään keskivaikeaa tasoa, BDI 28p, sitä luokkaa ollut viime aikoina. BAI 15p, siinäkin korostuu lähinnä murehtiminen, samoin kuin PSWQ 60p kyselyssä. SCL-90 kokonaispistemäärä 132 eli koholla, oiredimensiosta merkittävin nousu masentuneisuudessa (2.85), lisäksi koholla ovat obsessiivis-kompulsiivisuus (suom. vaativuus) ja sosiaalinen sensitiivisyys. Tunnistaa murehtimista, katastrofiajattelua, omien tulkintojen osuutta mielialassa ja tunnetiloissa (pitäkää tunkkinne). Tapaamisessa potilas on kontaktissa luonteva, vastavuoroinen, ilmeikkyys jkv alentunut. (Mitä! Onko tosiaan? Pitää kysellä mitä mieltä tutut ovat.)

Masennuksesta toipuminen näyttäisi siis aluksi käynnistyneen, mutta nyt toipumiskehitys pysähtynyt. Päädytään tehostamaan lääkitystä kombinoimalla mukaan Voxra, aluksi kk ajan 150 mg x 1 ja jos vaste hyvä, nosto ad 300 mg x 1. Jatkohoidon osalta myös terapeuttinen työskentely jatkossa perusteltua, työpsykologin käynnit käytetty. Suositellaan jatkolähetettä kotikunnan mtt:oon. Sairaslomaa suositellaan jatkettavan kunnes lääkevastetta näkyvissä ja sen jälkeen paluukokeilu mahdollisuuksien mukaan osasairauspäivärahan kautta.

Dg: F32.1: Keskivaikea masennustila

SCL-90 -kaavio herättää potilaassa hämmennystä. Kaikissa faktoreissa palkkini huojui normiarvopalkkia korkeampana: yllä mainittujen merkittävästi koholla olleiden lisäksi somatisaatio, ahdistuneisuus, ärtyisyys, foobinen ahdistuneisuus, paranoidiset ajatukset, psykoottisuus, koholla joka ikinen. Kuitenkin niin vähän ettei niistä kuulemma kannata välittää. Haha. Hihi. They're coming to take me away.

Psykiatri kysyi eilen pystynkö lukemaan kirjoja. Siinä hetkessä tajusin että en muuten pysty. Luultavasti en heppoisintakaan roskaromaania.

Työterveyslääkäri kehotti varaamaan uuden ajan ennen sairausloman loppumista eli äitienpäivää. Kysyin eikö pitäisi tulla aiemmin, jotta ehditään pitää työterveysneuvottelu ja käydä osapäivärahapaperisota Kelan ja työnantajan kanssa. Lääkäri arveli ettei tarvitse miettiä sitä vielä, on todennäköistä että sairausloma jatkuu sitä seuraavankin kuukauden. Älä tee eväitä vielä.

Eihän siinä mitään. Mieluustihan minä kannon nokassa istuskelen ja peuranpolkuja tallustan niin kauan kuin laina ja laskut tulevat hoidetuiksi ja lapset ruokituiksi. Taitaa vaan tuo palkanmaksu ruveta kohtapuoleen hiipumaan. Taas yksi niistä asioista joiden selvittäminen tuntuu ylivoimaiselta.

Mietin entistäkin kiitollisempana sitä että sain juuri tuon lääkärin. Hän ei ole meidän putiikkimme nimetty työterveyslääkäri. Alkutilanteessa nimetty ei ollut käytettävissä ja työterveyshoitaja tarjosi minulle kahta vaihtoehtoa luonne- ja työtapakuvausten kera. Valitsin oikein. Enkä tarkoita ettei se toinenkin lääkäri saattaisi olla yhtä hyvä. Mutta moni varmasti ei olisi.

Kurvasin työpaikalle viheliäinen käsilaukku avonaisena olalla. Minulla on pikemminkin ladonovi- kuin pullohartiat, mutta laukun hihnaa ne ovat aina hylkineet. Jossain matkan varrella huomasin laukun avonaisuuden - ja avonaisen sivun pystyasennon. Koko omaisuudellani oli ollut tilaisuus hypätä kyydistä matkan varrelle. Kävin tekemässä taas yhden sairauslomahakemuksen ja vein lääkärintodistuksen. Moikkasin pikaisesti paikalla olleita työkavereita. 

Laitoin muka kännykkää taskuun mutta pudotin sen taskun vierestä lattialle. Kotiin tullessa käsilaukun vetoketju repäisi kynsinauhani auki niin että veri tirskahti. Tuli mieleen että ihmeen hyvin pystyn vielä keskittymään liikenteessä vaikka tuntuu että kaikki muu on silkkaa sähläystä. En edes ajanut kertaakaan eiku-suuntaan.

Haluaako joku ostaa käsilaukun? Nyt saisi halavalla.