mataa mataa mataa
maassa mato pieni
määränpäänä sieni
Koko yön satoi. Ainakin joka kerta kun nukahdin ja heräsin. Aamulenkille lähtiessä satoi. Puin fleecen ja sen päälle jokasääntakin, erityisesti koirantalutukseen varatun, huomiovärisen ja heijastimellisen. Paluumatkalla riisuin sekä takin että fleecen - sekä tietenkin lippiksen jossa oli kantarelleja - ja silti oli kuuma. Kotona otin verkkaritkin pois. Puoliso heräili flanellipyjamassaan kahden täkin alta ja meni hampaat kalisten kodinhoitohuoneeseen laittamaan lämmitystä päälle.
Ryhmittelin ylijäämävaatteet koon mukaan, valokuvasin ja laitoin kohtuuhinnalla nettiin myytäväksi. Kunpa joku ostaisi. Lastenvaatetarjonta ei ole näillä seuduilla mitenkään vähäistä. Surffailin netissä, etsin koiran heijastinliivejä mutta päädyinkin tilaamaan siemeniä. Ei kerrota kelleen, eihän?
Siihen se virta sitten loppuikin. Puolisolla oli etäpäivä joten auto oli käytettävissä. Rodomultaa piti hakea, kirjastossa käydä ja ruokaakin laittaa mutta vaivuin voimattomana terassin sohvalle. Yritin lukea kaatiskuormasta dyykkaamaani Keskuspuiston yksinäistä mutta nukahdin moneen kertaan yhden ja saman lauseen aikana. Kuopus tuli siihen raivoamaan jotain mutta kun ei saanut minuun eloa, nukahti viereeni. Ramses-kissa tuli kolmanneksi. Virkosin lopulta ja sain ahmaistua kirjan. Jätin sen vähin äänin esikoisen saataville.
Jämäpäivällisen jälkeen lähdin Pikin kanssa metsään. Takaisin tullessa olikin jo iltapala-aika. Kuten niin monta kertaa ennenkin, toinen koululaisista jäi tässä kohtaa kiinni siitä että läksyt ovat tekemättä. Puoliso otti kyllä vastuun äkseeraamisesta kunhan olin ensin huolehtinut että hän ottaa. Kahden pienimmän nukkumaan saamisesta tuli sirkus muttei ihan niin suuri kuin eilen.
Väistä kuule ite, mä olin tässä ensin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti