maanantai 18. elokuuta 2014

Höyhensaarilla

Sadepäivä kuin tilauksesta. Pikkutaimeni juurtuvat ilman kannukastelua, joka helposti lyttäisi hentoiset kasvivauvat.

Nukuin melkein koko päivän. Aamupäivän ylivoimaisen väsymyksen vuoksi ja iltapäivän koska päätä särki ihan julmetusti. Ihan huimasi kun nousin sängystä, eipä ole moista ennen ollutkaan. Nappasin gramman paratabsin ja puoliso hieroi niskaa ja hartioita varmaan puoli tuntia, sitten helpotti. Heti kun on yhden päivän poissa puutarhahommista, tulee vaivaiseksi.

Sain sentään tehtyä lasagneten. Piilotin siihen kokonaisen raastetun kesäkurpitsan ja lapset söivät hyvällä ruokahalulla. Jos olisivat tienneet, olisi ollut yök. Löysin jääkaapista veitsen. Arvasin heti miksi. Pyöräytin kurpitsasuklaakakun ympäri ja näin että siitä oli leikattu siististi pala muoveineen päivineen. Kerroin esikoiselle ettei kannata jättää veistä rikospaikalle.

Huolsimme puolison kanssa koiraa: korvien taakse syntyneet takkupallot leikattiin saksilla pois. Myös kynnet leikattiin ja anturoiden välissä kasvavia karvoja lyhennettiin sen verran että ote lattiasta pitää. Koira tyytyy jo kohtaloonsa ja on melko rauhallisesti paikallaan kunhan koko ajan rapsutetaan. Sateen raossa kävimme iltakävelyllä kolmisin. Kiersin myös puutarhan ja keräsin pudonneet omenat iltapalaksi.

Monta kertaa yllätin itseni ajattelemasta töihinpaluuta. Olo on vähän kuin vankikarkurilla joka jäi kiinni ennen kuin pääsi muurin yli. Koetan pitää mielessä että saan palkkaa. Raha on tarpeen. Mielikuva työminästäni on kahden sanan mittainen: väsynyt ja tietämätön. Törmäsin netissä WHO:n lyhyeen videopätkään jossa kerrotaan hyvin ymmärrettävästi ja selkeästi mitä masennus on. Ei tarvitse osata lontootakaan, kuvat kertovat enemmän kuin puhe. Soisin että video leviäisi laajalle.

Huomenna psykiatrille. Ylihuomenna terapeutille, puolisokin tulee.

Rusopäivänlilja, Hemerocallis fulva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti