Tulisieluinen säveltäjä

Heräsin aamulla terassilta viisi yli kahdeksan. Koululaiset kököttivät sohvannurkassa tuijottamassa kännykkää. Koulu alkaa puoli yhdeksältä. Nuoremmalla oli hampaat pesemättä, aamupala syömättä ja yöpuku päällä. Väittää että ehti ajoissa kouluun.

Ensimmäinen kunnon metsälenkki sitten viime kevään, kylläpä Piki nautti, piehtaroi varvikossa ja kahlasi itseään korkeammassa heinikossa. Kotiin tultua kasvien siirtelyä ja vauvapenkin kunnostusta. Istutusvaiheeseen en päässyt vieläkään. Ennen koululaisten paluuta vietin luksushetken kuvalehden sanaristikon ja suuren vadelmajäädykkeen äärellä. Jäädyke on paljon parempaa kuin mikään jäätelö. Olen tehnyt sitä lapsesta asti. Vadelmapensaatkin halusin pihaan ihan vain jäädykkeen vuoksi. Tarvitaan vain kermaa, sokeria, munankeltuaisia, marjoja ja sähkövatkain. Jouluksi teen puolukkajäädykkeen.

Esimurkun kanssa käytiin äänekäs taistelu kahden tunnin ulkoilusta ja koiran pissattamisesta. Ovet ja otsasuonet paukkuivat. Onnistuin pysymään rauhallisena ja puhumaan matalalla äänellä. Pidin pitkän puheen siitä millaisia seurauksia työkyvyttömyydelläni on ja miten lapset voivat vaikuttaa siihen jaksanko vai enkö jaksa eli tienaanko vai enkö tienaa. Ilmoitin myös että osaan lukea huulilta ja että v-sanaa ei tässä talossa käytetä. Joka sitä haluaa käyttää, saa saman tien ruveta etsimään uutta kortteeria. Kylä raikui mutta lapsi vei koiran pissalle.

Jaoin esikkoja ja vein ystävälle pari palaa. Hän lupasi istuttaa ne saman tien, jos vaikka synnytys sillä konstilla viimeinkin käynnistyisi. Ruukutin ensimmäiset vaihtarit syyskuun taimivaihtoa varten. Onnittelin puolisoa jonka rankka työharjoittelujakso päättyi tänään. Kokosin ja pakkasin jokaiselle lapselle vaatteet ja varavaatteet huomiselle retkelle. Puoliso ja hänen kaksi ystäväänsä vievät lapset huvittelemaan koko päiväksi. Uikkaritkin pakattiin mukaan.

Illalla kuuntelin youtubesta säihkyväsilmäisen 11-vuotiaani ensimmäisen, vielä hieman keskeneräisen sävellyksen enkä voi kuin ihmetellä. Minun korviini se kuulostaa mahdottoman hienolta, tuo mieleen Tuomas Holopaisen biisit. Lapsi ei ole musiikinharrastaja eikä soita mitään instrumenttia. Kukaan aikuinen ei ole ollut auttamassa, ipana on itse etsinyt studio-ohjelman netistä ja opetellut käyttämään sitä. Nyt kylvää jo musiikkisanastoa niin että putoan kärryiltä heti kättelyssä. Ei raivoa eikä murjota vaan hehkuu.

Kissa tulee aina jalkoihini nukkumaan kun istun tietokoneen ääressä. Siinä on mukava lämmitellä varpaitaan.

Lumikkotien kesä