Välillä karkasin keittiöstä, kävin pihalla keräämässä vadelmia ja nostamassa itusilmuista kasvatetut yksikyntiset Aleksandran poikaset kuivumaan. Paljain käsin ja ilman työkaluja kuten usein käy kun inspiraatio iskee.
Siivous jäi huomiselle, kun puoliso halusi saada köynnösmajan valmiiksi ennen juhlia. Yllätyin miten ymmärtäväisesti ja tyynesti suhtauduin hänen toiveeseensa. Taitaa olla lääkitys kohdillaan. Saa nähdä sujuuko juhlapäivä tavalliseen tapaan eli olenko vielä suihkussa kun vieraat kurvaavat pihaan. Mitään päällepantavaakaan ei ole. En ole edes miettinyt. Joka vuosi olen kuitenkin lopulta juhlinut vaatteet päällä.
Olin juuri lähdössä Pikin kanssa kävelylle kun tietä pitkin lipui musta, loistelias Mercedes Benz ikkunat auki, täynnä paljaita ylävartaloita käsivarret ikkunoista ulkona. Autossa käytiin keskustelu:
- Tää taloko se on?
- Joo.
- No, mennäänkö kysymään?
- Eeei.
Olisivatpa kysyneet. Kyllä nyt vaivaa. Jäin portille odottamaan, tiesin että tulevat kohta umpiperästä takaisin. Vaan eivätpä kysyneet paluumatkallakaan. Sen sijaan eräs minuakin hassahtaneempi naapuri kysyi pyörällä ohi ajaessaan (!) missä olen töissä. Ei onneksi tarvinnut vastata mitään, sillä hän oli jo kaukana. Ja toivottavasti pysyykin.
Illalla sain kutsun naapurin pihalle katsomaan siiliä. Kuunaan ei ole siiliä täällä nähty, joten olihan se mentävä. Kuinka ollakaan, jäin suustani kiinni. Palasin hipihiljaiseen kotiin hämärän jo laskeuduttua. Nukutaanko täällä? Hah, en tosissani edes toivonut. Mies killui edelleen tikkaiden nokassa puutarhassa, lapset istuivat rivissä sohvalla tuijottamassa älypuhelinta. Aika monta kertaa piti kuuluvalla äänellä kehottaa iltapalalle ennen kuin mitään tapahtui. Kesken iltapalan juoksenneltiin ympäri pirttiä. Ajattelin etten viitsi repiä hermojani, valvokoot niin kauan että isä tulee hoitamaan hammaspesut. Otin koirani ja lähdin.
Ihana lämmin, pehmeä, kuutamoinen elokuun yö. Mahtavaa saada nukkua ulkona.
Clematis mutta eri kuin nimilapussa lukee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti