Metsässä

Lähdin Pikin ja kameran kanssa metsään ja jätin puolison selviytymään tenavien aamutoimista. Samoilimme varvikossa puolitoista tuntia. Hämmästyn yhä vain sitä että koira tottelee, tulee luokse kun kutsun. Keräsin muutaman kantarellin ja kuvasin näitä muita, joita en tunne. Piki oli tehokas ja hämmästyttävän tarkka avustaja. Tarkennuksen ja laukaisun välissä ehti monelle sienelle käydä näin:

 
Ystävä ajoi 40 kilometriä tuodakseen meille isän poismenon johdosta kukan, kynttilän ja kortin. Liikutuin kovasti.

Iltapäivällä pyörin netissä, sovin taimi- ja siemenvaihtoja vaihtopäivään, postitse ja omalle kylällekin nyt heti blogin kirjoittamisen jälkeen. Koetan päästä illalla ajoissa nukkumaan, siksi tavanomaiset iltarutiinit - kuvien siirtäminen koneelle ja käsittely sekä bloggaus - ovat vuorossa jo iltapäivällä. Ja lasten läksyjenteon vartiointi.

Pitäisi alkaa miettiä mihin toimistokelpoisiin vaatteisiin saisin itseni survottua huomenna ja mistä tempaisen  hautajaiskelpoiset vaatteet koko perheelle. Edellisistä, isän pikkusiskon hautajaisista on kahdeksan vuotta enkä kuvittele mahtuvani silloiseen asuun. Lasten vaatteita meillä on talon täydeltä mutta saattaa silti olla että joudutaan lainaamaan tai ostamaan. Yllättävän suuren kynnyksen takana on tähän hommaan ryhtyminen.

En huomaa jännittäväni töihin paluuta, mutta totuus selvinnee vasta illalla kun näen tuleeko nukkumatti vai ei. Nyt päästän lapset tietokoneelle, kaivan valuutan maasta ja lähden kirkonkylälle perennoja vaihtamaan.