Saattelin tokaluokkalaisen koululle. Pitkästä aikaa kohtasin oikean, iloisen, juttelevaisen ja huumorintajuisen lapseni sen viime aikoina nähdyn kestokänkkäränkän sijaan. Kävin haukuttamassa kylän koirat. Roikuin puhelujonossa kunnes sain Kelasta kiinni ihka elävän ihmisen vastaamaan sairauspäivärahakysymyksiini. Päivärahakautta on jäljellä 56 päivää. Syyskuun alusta laskien kausi päättyy marraskuun viides päivä. Lähetin päivämäärän ja lääketietoni työterveyslääkärille joka rustaa jälleen uutta b-lausuntoa Kelalle. Ai niin, esimies tarvitsee tuon päivämäärätiedon myös ja osasairauspäivärahahakemus pitää muistaa tehdä. Kelan kanssa asiointi tuntuu nykyään vähemmän painajaismaiselta kuin ennen. Julkisten instanssien uudistumiset tuppaavat menemään ahterilleen mutta Kela on raikas poikkeus.
Keräsin ison kulhollisen pensasmustikoita. Niitä jäi vielä; monessa tertussa oli ampiainen lounaalla. Piti olla tarkkana ettei kahmaissut niitä käteensä. Jo se, että lainkaan olin pensaissa ampiaisten kanssa on melkoinen suoritus. Yleensä juoksen kovaa ja kauas jos mesipistiäinen tulee alle metrin päähän.
Kolmen maissa iltapäivällä oli pakko mennä terassin sohvalle nukkumaan. Kuudelta heräsin kauppareissulle. Puoliso laittoi ruuan ja huolehti siitä että lapset ulkoilevat ja tekevät läksynsä. Minä koetin puolestani suorittaa iltatoimet ja koiran lenkityksen. Iltalenkillä oli jo syksyisen pimeää.
Aterioiden välissä siirtelin, jaoin ja istuttelin perennoja. Taivas oli mustempi kuin koskaan, tuuli nousi navakaksi ja ukkonen murahteli. Ohi se kuitenkin meni ja tilalle tuli lempeä, hiljainen sade. Täydellinen istutussää. Multahommat jatkuvat huomenna.
Amiraali brunssilla näköalabaarissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti