Voiko lapsista ottaa eron?

Eilen illalla kun pyrin terassisohvalleni, siellä nukkui kolme lasta ja yksi kissa. Jouduin siis nukkumaan sisällä. Toinen kissa makasi jalkojeni päällä. Jossain vaiheessa yötä heräsin siihen että Piki sai makuuhuoneen oven auki, kävi tarkistamassa tilanteeni ja jäi lattialle viereeni nukkumaan. En viitsinyt tehdä asiasta numeroa vaikka olenkin lujasti päättänyt että makuuhuone on koiraton vyöhyke. Terassille en voinut sitä yöksi päästää ettei mene häiritsemään lasten unta.

Aamulenkillä kaksi peurapatsasta tapitti meitä noin kymmenen metrin päästä riukuaidan takaa. Piki ei huomannut niitä. Olisin saanut upean kuvan vaan eipä ollut kameraa mukana. Lenkin jälkeen koitti taas ihana vapaus. Perheenjäsenet olivat tahoillaan, saatoin tehdä rauhassa mitä halusin. Söin kolme kulhollista puolukkajugurttia ja menin nukkumaan. Kökötin uuden istutusalueeni vieressä tyhjä suunnitelmapaperi edessäni. Tsekkailin kännykästä taimenvaihtoketjun tapahtumia ja varasin itselleni joitakin ihanuuksia. Leikin köydenvetoa koiran kanssa. Sillä on jo niin paljon voimia että pian häviän sille.

Kaikki hyvin kunnes koululaiset palasivat. Menin pienempää vastaan Pikin kanssa. Sen sijaan että lapsi olisi vastannut tervehdykseen ja ilahtunut vastaan tulemisestamme, hän sanoi olleensa jo kaksi tuntia ulkona koulun liikuntatunneilla ja haluavansa heti tietokoneelle. Kun toistin taas kerran että koulun jälkeen pitää ulkoilla kaksi tuntia, alkoi hirveä huuto. Niin hirveä että käännyin toiseen suuntaan. Lapsi jatkoi menoaan ja huutoaan eikä huomannut etten kulkenut enää mukana.

Kun palasin Pikin kanssa lenkiltä, molemmat koululaiset olivat pelaamassa wiillä. Komensin heidät välipalalle ja sen jälkeen ulos. Ei tapahtunut mitään. Komensin muutaman kerran kunnes en enää jaksanut. Tärisin. Vetäydyin turvapaikkaani. Yritin lukea kirjaa terassin sohvalla mutta muutaman sivun jälkeen nukahdin. Heräsin kuuden maissa. Lapset olivat yhä wiillä. Mitään päivällistä ei ollut eikä aineksiakaan. Läksyt olivat tekemättä, ulkoilut ulkoilematta. Ajoimme puolison kanssa yhdessä lapset pihalle. Laitoin kaikki ovet lukkoon. Puolisolle sanoin etten voi elää noiden lasten kanssa enää. Tuntuu siltä ettei tästä ole mitään muuta poispääsyä kuin että vedän itseni hirteen. Jonain tällaisena epätoivon päivänä tuo vielä pääsee suustani lasten kuullen.

Puoliso sai köynnösmajan valmiiksi. Minä keitin sillä aikaa riisipuuron päivälliseksi. Kaksi lasta söi mielellään, kolmas hirveän mylvinnän jälkeen. Ei kuulemma voi syödä riisipuuroa koska ei ole aamu. Sanoin ettei ole mitään muuta, joko syöt puuroa tai olet kokonaan syömättä. Lapsi lähti vihapäissään mutta luovi jonkin ajan päästä vaivihkaa puurolautasen ääreen. 

Ruuan jälkeen nähtiin harmoninen hetki kun omat ja naapurin lapset juoksivat ympäri rehevimmillään olevaa ilta-aurinkoista puutarhaa ja leikkivät piilosta, kykkivät ojissa ja pensaiden takana. Vain pienin karjui koska hänen kenkänsä oli kadonnut. Ilmeisesti karannut itsekseen jalasta ja piiloutunut kohopenkin reunuspäivänkakkaroiden sekaan. Kun multaa lapioidessani puuskahdin ojan yli naapurille että haluan ottaa eron lapsistani, hän kertoi että tunne on tuttu. Jollain tavoin aina lohduttaa kun kuulee ettei ole ainoa. Mutta mitä tapahtuikaan kun tuo äiti huusi lastaan kotiin? Lapsi sanoi heipat ja lähti. Heti, reippaasti ja nurisematta.

Läksyjä tehtiin puoli kymmenen aikaan illalla. Tämä lukuvuosi lähti menemään pieleen heti alkuunsa.

Ilahduin kun illalla avasin sähköpostin. Työterveyslääkäri pyytää tulemaan aiemmin jotta ehdimme jutella ennen palaveria. Tulee mukava lämmin olo, aivan kuin joku välittäisi ja ottaisi tosissaan, vaikkakin viran puolesta. Lupasin tulla ellen juokse metsään. Niin, huomenna pidetään taas työterveyspalaveri, puolen vuoden yhtenäisen sairauslomajakson jälkeen. Uuden esimiehen kanssa. En tiedä mitä sanoa siellä. En kertakaikkiaan.

Lapset nukkuvat sinnikkäästi terassilla, nyt omassa päädyssään koiraesteen takana. Laittoivat fleeceä päälle ja paksumpia peittoja, mitä vaan, kunhan saavat nukkua ulkona. Jos se kerran on niin mukavaa, miksei hereillä ollessakin voisi olla mukavaa ulkona?

Neitoperhonen sädepäivänhattubaarissa