Eilisen teksti

Yö oli rauhallinen mutta minä levoton, nukuin vain lyhyitä pätkiä. Aamulla silmät olivat kuin särjellä, tukka kuin Uuno Turhapurolla ja päänsärky lupaavasti aluillaan. Puolisolla oli etäpäivä, mutta hän tuli pakkaamaan pikkuihmisen lähtökuntoon ja lupasi käydä hakemassa hänet hoidosta jotta minä voin tallata iltapäivällä omia polkujani. Se on rakkautta se. Pikkuinen jäi iloisesti vilkuttaen päiväkotiin.

Gramma parasetamolia naamariin, tipat ja vanut molempiin korviin ja voilà! Valmiina palaveriin. Yllättäen palaverit olivat aika viihdyttäviä ja vointi meni niiden myötä ihan eri suuntaan kuin olin odottanut. Pilkahdus yhteisöllisyyttä ja hauskanpitoa valaisi päivän niin että kotimatkalla tein jotain aika yllättävää. Menin aleen. Naistenosastollekin! Löysin muutaman tyykin joissa hartiani ja olkavarteni mahtuivat liikkumaan ja ostin ne 70 prosentin alennuksella. Kaikkein eniten kuitenkin ilahdutti se, että kohtasin muutaman epätympeän myyjättären.

Ruokin nälkää kiljuvan lapsen joka oli puolisolta unohtunut. Ruokapöydässä oli ilmeisesti ollut riittävästi meteliä vaikka yksi puuttui. Vaikka niin ne käyttäytyvät aina, niin lapset kuin kissatkin, kun tulen kotiin. Aivan kuin moneen viikkoon ei olisi ruokaa nähtykään. Keittiöpalveluksen jälkeen tyhjensin vaatekaapistani kaikki vaatteet joihin en enää mahdu tai joita en muuten vain ole koskaan tykännyt pitää. Monta ei jäänyt jäljelle. Tämän päivän ostokset mahtuivat tilalle varsin hyvin. Myös se miestenosastolta hankittu. 

Siemenkirje ei tullut vielä ja nettiyhteys on poikki. Mielestä on kadonnut se teema josta olin ajatellut tänään kirjoittaa. Nyt on siis hyvä tilaisuus kokeilla tuleeko uni paremmin ja parempana jos menen aikaisemmin nukkumaan.