Maanantain ja keskiviikon välinen yö

Latasin tiistaiaamuna ensimmäisen valoannoksen korvien väliin ja lähdin naapurin kyydillä töihin. Sain hommia edistettyä, mutta iltapäivällä alkoi itsepäinen päänsärky, johon ei ibuprofeenikaan auttanut. Valolaitteen käyttöohjeessa kerrotaan, että joillekin tulee alussa päänsärkyä tai uniongelmia. Toisaalta päänsärky saattoi johtua myös työpaikan huonosta ilmasta, juomatta jääneestä nestelitrasta tai hätäpäissä hotkaistusta kelvottomasta lounaasta. Ennen kaikkea se saattoi johtua suurehkosta työperäisestä harmituksesta, jota tosin aavistuksen lievensi entisen työkaverin puhelu päivän päätteeksi. Tuntuu että olen siirtymässä vuosikausia kestäneestä Pelkään että saan potkut -vaiheesta Pelkään etten saakaan -vaiheeseen.

Kotiin päästyä sujahdin höyhensaarille. Nukkumaanmenoaikaan heräsin pesemään hampaat ja kuuntelemaan tietoisen läsnäolon mielikuvaharjoitusta: Olet hämärässä huoneessa, jossa ei ole paljon muuta kuin ovi. Se on sinun ovesi, josta voit vapaasti kulkea aina kun haluat. Tarkastele ovea hetken, minkä näköinen se on, mitä materiaalia, lähellä sinua vai kenties kauempana. Mene sitten ovelle ja avaa se. Oven takana on mielipaikkasi. Se voi olla sisä- tai ulkotila tai vaikka jossain tämän maailman todellisuuden ulkopuolella oleva paikka, sellainen jossa erityisen hyvin viihdyt. Ei haittaa, vaikkei sillä olisi vielä selkeää hahmoa, harjoituksen aikana se vähitellen hahmottuu. Kuljeskele mielipaikassasi kaikessa rauhassa ja katsele ympärillesi. Viimein tulet tilaan jossa on paljon erilaisia lepopaikkoja. Voit valita niistä mieleisesi. Käy istumaan tai makuulle ja nauti olostasi ilman kiirettä. Juuri nyt ei tarvitse olla vastuussa mistään. Jos nukuttaa, voit rauhassa nukahtaa. Adjö ja meikä nukkui aamuun asti. Kaikkiaan siis noin 12 tunnin unet.

Olen hakeutunut unta odotellessa mielikuvissa mielipaikkaani jo vuosien ajan ennen kuin olin kuullutkaan tietoisesta läsnäolosta. Tosin mielipaikka oli nyt eri. Jännä nähdä onko seuraavalla kerralla taas eri paikka.

Myös saamani hengitysharjoitus on mielenkiintoinen: kolme syvää hengitystä laskien jokaisella sisäänhengityksellä 1-2-3-tauko ja uloshengityksellä 1-2-3-tauko. Tämän jälkeen kolme normaalia hengitystä ja taas kolme syvää. Rentouttaa ja poistaa ahdistusta kuulemma tehokkaasti. Olen taipuvainen uskomaan tämän.

Keskiviikkona latasin toisen valoannokseni ja ajelin töihin omin nokkineni ilman perheenjäsenten ripottelemista matkan varrelle. Olin perillä pian seitsemän jälkeen. (Lintsasin kellokortin kesyttämiseksi tukanpesustakin, korvasin sen Bad hair day -pipolla. Laitoin myös sävysävyyn villasukat. Ei olla enää kaukana puutarhahaalareista.) Sain työkaverin avulla kuntoon kaikki tällä viikolla dead lineaan viettävät asiat. Luulisin. Joka tapauksessa lopetin työnteon tältä viikolta.

Illalla vein yhden lapsen potkukelkalla partioon ja toin toisen pois. Sokerihuurrettu pakkastalvi on uskomattoman kaunis. Olen kiitollinen valkeasta kauneudesta, sädehtivistä lumikiteistä, siitä että saan asua puhtaan luonnon keskellä.