Ulkona huhtikuun hommia: keräsin kaikki jouluvalot puista, kaiteista ja ristikoista, kaivelin roikatkin maan alta. Päivä kääntyi historialliseksi siinä kohtaa kun keskimmäinen löysi puoli vuotta hukassa olleen, ikuisesti menetetyksi luullun oranssi-turkoosin istutuskauhani viiruhelpipehkosta. Kauhasta luvattiin kesän mittaan valtaisia löytöpalkkioita. Kukaan ei enää muista mitä. Ulkoilun päätteeksi kävin taas kunnon lenkillä, tällä kertaa ystävän kanssa ja kevyemmin kengin.
Napsin hiljaksiin joulukoristeita pois. Kannoin hyasintit kuistille. Kaivoin reppuja esiin ja komensin etsimään kouluvaatteet valmiiksi. Omasta repustani löysin tiedon että viikon päästä maanantaina on psykologin tapaaminen. Pakkasin pikkuruisen hoitorepun. Etsin tavanomaisen kauhun vallassa työpuhelinta, jonka esikoinen viimein löysi pesukoneen päältä. Muistin verokortin. Keräsin yhden kassillisen pieneksi jääneitä vaatteita keräykseen, toisen ystävälle vietäväksi.
Söimme loput piparit sekä puolen neliömetrin kokoisen rasiallisen lahjaksi saatuja konvehteja. Saan rasiasta hyvän siemenlaarin tulossa olevia siemenkirjeitä varten. Ihan kohta saa aloittaa kylvöt, ihan kohta täytän keittiön mullalla ja tyhjillä viinirypälerasioilla.
Tuntuu epätodelliselta palata arkeen kaiken juhlimisen, tunnelmoinnin ja laiskottelun jälkeen. Kaikkien työasioiden täydellisen unohtamisen jälkeen. Toivon että ensi yönä saisin nukkua mutta pelkään ettei se onnistu ihan helposti. Eikä herääminen varsinkaan suju helposti. Vuorokausirytmi on vinksallaan. Tänäkin aamuna syötiin aamiaista hieman lounasajan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti