Iloisten yllätysten ilta

Eilisessä maanantaissa ainoa hyvä asia oli se, että se oli tiistai. Työhön paluuta edeltävät yöunet olivat juuri niin huonot kuin arvelinkin. Ehkä neljä tuntia. Aloitin uuden työvuoden loistokkaasti jättämällä toimiston avaimen autoon. Auto oli työpaikan lukitussa autotallissa, jonne pääsee toimiston avaimella. Siinä sitten älykkäänä seisoskelin kadulla odottelemassa että joku tulisi joko toimistoon tai talliin. Se siitä ajoissa töihin tulosta. Tänään menikin jo paremmin. Vain puhelin unohtui kotiin.

Eilen töistä tultuani koululaiset alkoivat huutaa ja tapella. Isoäidin mukaan oli oltu sulassa sovussa kunnes tulin. Päätä särki jo valmiiksi, joten syötyäni valmiina odottaneen päivällisen otin gramman parasetamolia ja menin nukkumaan. Väsymyksen ja pääkivun voimakkuutta kuvannee hyvin se, että jätin tuoreen puutarhalehden lukematta. Puolison ja kuin taikaiskusta sovun löytäneet lapset jätin kokoamaan hankkimaani istutuskauhanlöytöpalkintoa. Yhdeksältä illalla heräsin, harvensin kissoja polvitaipeista, peittelin pienokaisen ja suljin ikkunan. Valvoin ja kieriskelin taas kolmisen tuntia.

Lääkäri soitti tänään kuin tilauksesta: ehtisitkö vastaanotolle, meidän pitää nähdä että saan Kelan tarvitseman uuden lausunnon tehtyä. No sehän sopii. Olin jo miettinyt lääkärille hakeutumista: tarvitsenko tässä vielä nukahtamislääkkeitäkin kun ei sitä valohoitoa nyt ehdi. Toiseksi olin ajatellut kysyä lääkäriltä voisiko se korvien kautta nautittava valo oikeasti toimia. Kuulokkeitahan voisin aamiaisen ja työmatkan aikana käyttää. Ja kolmanneksi kutisevat perintökorvani ovat jälleen kerran ryhtyneet toimiin tehdäkseen minut hulluksi. 

Joillakin on vakiovuoro tenniskentälle. Minulla pitäisi olla lääkärille.

Kaikki asiat tulivat suitsait kuntoon. Riittämättömät yöunet vaikuttavat juuri niihin asioihin jotka minulla ovat muutoinkin huonoissa kantimissa: jaksaminen, reaktiokyky, muisti, mieliala. Univaikeuksia emme siis ala katsella yhtään. Sain nukahtamislääkereseptin ja kaikenlaista korviin suihkittavaa. Kirkasvalokuulokkeista lääkäri ei tiedä paljon, mutta ei ole kuullut niistä pahaakaan. Hän suhtautuu varauksella, koska ei  ymmärrä miten valo pääsee perille korvien kautta. Toisaalta lääketiedehän suhtautui pitkään epäilevästi esimerkiksi akupunktioon, mutta kun sitä tarpeeksi tutkittiin, ymmärrettiin miten se toimii. Monet kertovat saaneensa kuulokkeista avun. Jos investointi ei tunnu kohtuuttomalta, kannattaa kokeilla. Ainakin silmien kautta tulevan kirkasvalon hyöty univaikeuksien, väsymyksen ja masennuksen hoidossa on kiistaton. 

Kelan logiikkaa lääkäri kuvaili käsivarsikoreografialla joka saisi filharmonikkojen pasuunat rusetille. Kannoin uuden lausunnon suoraa päätä Kelaan ja jään odottamaan seuraavaa siirtoa. Se ei välttämättä ole pankkisiirto.

Tasaisessa vähävaraisessa parisuhteessa elävä ihminen saa harvoin yllätyslahjoja. Tänään loksahti kuitenkin haavi auki. Kotona odotti oma yllätys sekä minulle että puolisolle. Minä sain ihanan punavihreän jymypaketin kukkaystävältä, puoliso makoisan uudenvuoden toivotuksen eräältä aamuöiseltä asiakkaaltaan, jonka on täytynyt paketin toimittamiseksi nähdä vaivaa saadakseen selville puolison nimen ja osoitteen.

Jos kylällä vielä oli joku joka ei pidä minua heilahtaneena, eipä ole enää. Puoli yhdeksältä tammikuisena iltana otsalampun valossa ja räntäsateessa tämä kasvisuuntaisesta mielialahäiriöstä* nauttiva potilas istutti hyasintteja kukkapenkkiinsä. Ja hihitti itsekseen.

Tänään olen surullinen siitä miten pitkät päivät pienellämme on päiväkodissa. Kymmenen tuntia ja tänään vähän ylikin. Täysin kohtuutonta.

Tänään olen kiitollinen ihmisten hyvyydestä ja halusta ilahduttaa sekä siitä, ettei peura tullut tielle. Näkyvyys liikenteessä ei voi paljon huonommaksi tulla.

*(c) Katarina