Kylvövalmisteluja

Keskiviikon työtehtäviä olisi ollut työläs siirtää alkuperäisestä huoneestani, niinpä vietin suurimman osan päivästä siellä. Paiskin töitä niin että peukalo halkesi. Siihen vain yhtäkkiä avautui railo. Päivän työt tulivat tehdyiksi, mutta sain kotiinviemisiksi kirvelevät silmät, aivastelun, nuhan, yskän ja armottoman päänsäryn. Kotona huuhtelin sarvikuonolla nenän ja painelin peiton alle, kävin välillä nappaamassa gramman parasetamolia (ibuprofeeni nostaa verenpainetta) ja jatkoin levottomia unia aamuun asti.

Torstai, vapaapäivä, virkavapaapäivä, sairauslomapäivä. Kaikki flunssaoireet poissa. Aurinko paistaa. Tosi kylmä huusholli, pienokainen on keksinyt käännellä patterit pois päältä. Villaa ylle ja tulta takkaan. Tänään käyn läpi siemenvarastoni ja otan sieltä erilleen ne mitä voin huomenna kylvää. Kaupasta pitää tuoda punainen paprika. Parhaat satoni olen kasvattanut tavallisesta kaupan paprikasta, vaikka kaikenlaista muutakin on tullut kokeiltua. Posti tuo pelargonin ja tupakan siemeniä. Tomaatin siemenet ovat taas kateissa, viimeksi pelastin ne Aku Ankan taskukirjan välistä. Multaan en vielä koske, parantelen peukaloa, mutta ruukkujen alustoja ja lihakauppiaalta haalittuja dynoja voisin autotallista kaivella. Talli on sisäpuolelta vielä työmaana ja siellä on työlästä kulkea, mutta ehkä jalka nousee ja vatsa menee sisään sen verran.

Vielä 30-vuotiaana mahduin äitini kahdeksanvuotiaalle minulle ompelemaan vekkihameeseen. Vähän lyhyt se oli, mutta vyötäröstä passeli. Sittemmin olen saanut pikkuhiljaa yli 30 kiloa lisää painoa. Tilanne hahmottuu paremmin kun ottaa syliinsä kolme kymmenen kilon multasäkkiä ja lähtee juoksemaan portaita ylös. Siinä voi sitten miettiä mitä sydän, sisäelimet ja nivelet tykkäävät. Ja kun säkkien ja itsensä päälle nykäisee kesämekon, ei tee kauan mieli keikistellä peilin edessä.

Eilisessä lööpissä luki että sokeri koukuttaa yhtä pahasti kuin tupakka. Ei ollut uutinen minulle. Odottelen milloin serotoniinitulppa ja kirkasvalokuulokkeet alkavat hillitä makeanhimoa. Kromiakin voisi ottaa, sitä on kyllä kaapissa. Neljän päivän vapaani varalle on kuitenkin myös 400 grammaa suklaata repussa. Kotoa on karkkihyllylle pitempi matka kuin töistä.

Dynot ja alustat löytyvät. Lapsen koulussa tekemän lintulaudan ripustan samalla reissulla ja täytän siemenillä. Muuten en saa itseäni päivän mittaan ulos vaikka sää on huikaisevan kaunis. Vasta illalla käymme koko perheen voimin kävelyllä. Myyn pieneksi jääneen villahaalarin nettikirpparilla ja sujautan kympin sukanvarteen.