Kodin lämpöä

Samalla kun keitin aamupuuroa keräilin kokoon leipäainekset, luin aamun lehden ja pyöräytin pullataikinan. Kaikki sujuu hyvin ja iloisesti kun on monta asiaa tehtävänä. Puoliso väänsi leipätaikinan. Anoppi teki aroniavispipuuroa. Mutta kuka teki ruokaa? Ei kukaan. Lasten toivomuksesta pidettiin pakastepizzapäivä. Kaupan pizzat ovat parempia kuin äidin tekemät. Tietysti kaupan pizzojakin tulee aina vähän tuunattua. Kourallinen itse kasvatettua valkosipulia vähintään lisätään aina, kaikkeen. Sano huugo.

Yhä lisää toisessa todellisuudessa elämistä: Kun sammutan puhelimen tai tietokoneen, se käynnistyy saman tien itsekseen uudelleen. Joskus useamman kerran. Työpuhelin voitti taannoin 6-0 ja jäi lopulta päälle. Kun suljen lapsen sukkalaatikon, kuuluu ammuu. Kun lukitsen auton ovet, varashälytin alkaa mylviä. Varsinkin jos on erityisen myöhäinen tai varhainen ajankohta tai mahdollisimman keskeinen paikka, kuten kaupan pysäköintialue. Joskus hälytin odottaa kunnes olen kassajonossa.
  
Tänään en jaksanut olla kauhean murheellinen mistään. Iloitsin hyvästä uutisesta jolla on käänteentekevä merkitys ystävän elämään. Katselin lintulaudan vilskettä ja suunnittelin uutta ruokintapaikkaa. Suostuttelin puolison kauppareissulle kun oma lähteminen tuntui mahdottomalta. Piti mennä ystävän vauvaa katsomaan, siirsin sitäkin reissua. Kävin ystävän kanssa reippaalla lenkillä sakeassa lumisateessa. Yksin ei olisi tullut lähdettyä. Suihkun jälkeen kiskaisin aimo annoksen pizzaa ja puolukkapiirakkaa kitusiini ja nukahdin takkatulen ääreen. Siinä se päivä sitten menikin. 

Tietoisen läsnäolon harjoitukset ovat olleet tauolla laiteongelmien takia. Nyt esikoinen vaihtoi virtalähteen ja puoliso liitti mykistyneiden korvanappien tilalle kahden kilon kuulokkeet viiden gramman mp3-soittimeeni, joten pääsen jatkamaan harjoituksia. Kunhan olen tarjoillut iltapalan saunasta tulleelle äänekkäälle pilkulliselle lohikäärmeelle.