Toimelias maanantaipäivä. Heti aamusta kävin kuopuksen kanssa naapurissa tutustumiskäynnillä. Naapuri lupasi ottaa pikkuiseni hoitoon siksi aikaa kun käyn perjantaina lääkärissä. Hänellä on omakin viisivuotias pienokainen. Lapset viihtyivät hyvin keskenään ja juttua riitti. Kotiin tullessa postilaatikossa odotti kutsu toisen ikätoverin synttäreille. Tulevia luokkakavereita löytyy siis ihan näköetäisyydeltä. Hämmentävää tajuta että vastasyntynyt keskoseni menee vuoden päästä eskariin.
Kylässä ollessamme lapsiluku kotona oli kasvanut. Esikoisen luokkakaveri naapurikylästä oli tullut kylään ja lapset olivat siivonneet vierasta varten. Olohuone näytti ihan ihmisasumukselta eikä kaatopaikalta kuten normaalisti. Siitä ilahtuneena jaksoin raivata keittiönkin siedettävään kuntoon ja sijata vuoteet, ehkä ensimmäisen kerran tänä kesänä. Lapset eivät kehdanneet vieraan läsnäollessa niskuroida läheskään niin paljon kuin yleensä. Esikoinen kavereineen kävi yhdestä kehotuksesta koiran kanssa uimassa.
Kahlasin taas kerran läpi lasten vaatteita, varsinkin pienimmän, ja sain kokoon ison pahvilaatikollisen seuraavalle käyttäjälle vietäväksi. Päättäväisesti kokosin myös roskiin heitettävien vaatteiden kasan. Uhmasin polttavaa aurinkoa ja leikkelin puutarhasta kaikki sateen kaatamat päivänkakkarat. Laitoin ne suureen ämpäriin etupihaa somistamaan. Toisen kimpun tein herttaisista unikon siemenkodista. Pienet ärhäkät emeritusarkkipiispan kaimat haukkailivat palasia kintuista ja olkavarsista ja saivat suustani livahtamaan vähemmän piispallisia ilmaisuja. Kävin koiran kanssa suihkussa ja tarjoilin nuorisolle ruisleivällä ja valkosipulilla terästetyn pussikeittolounaan.
Lapset halusivat sadettimen ja tarvitsivat siihen letkun, joka oli aseteltu kukkapenkin malliksi. Kanttasin vauhdikkaasti nurmikosta kaistaleen pois letkun mukaisesti jotta sain sen vapautettua. Nälkäiset pikku ilmavoimat olivat siinäkin hommassa mukana. Vesileikeissä lapset viihtyivätkin aimo tovin. Koirakin sai taas osansa virvoituksesta.
Puoliso ilahdutti tuomalla alesta kahdeksanmetrisen kelataluttimen koiralle. Siinä on heijastimetkin. Ja ennen kaikkea hinta kohdillaan. Seitsemän euroa kolmen- tai neljänkympin fleksistä, jolla on kolmen vuoden takuu. Illan puoliso teki puutöitä. Ystävämme on tulossa ensi viikolla kylään ensi kertaa ison elämänmuutoksen jälkeen ja tarvitsee rampin päästäkseen sisään pyörätuolilla.
Yksi lapsi nukahti omaan sänkyynsä, toinen makuuhuoneen lattialle mattorullan päälle ja kolmas vaati pääsyä terassille, samaan päähän missä sohvani on. Sijasin hänelle retkipatjan ja huovan ja toivon ettei koira järsi niitä.
Otsikkona on yksi isäni käyttämistä kymmenistä ellei sadoista sanonnoista. En tiedä mikä merkitys sillä oikeasti on, käytän sitä vain kuvaamaan päivän säätä. En viihdy yli 25 asteen lämpötiloissa mutta iloitsen siitä, että tänä kesänä en ole mennyt niin täydellisen toimintakyvyttömäksi kuin aiempina aikuisiän hellekesinä. Hyvin jaksoin lapion kanssakin huhkia vaikka välillä piti pyyhkäistä hikeä otsalta savisella kädenselällä.
En ehtinyt murehtia omia enkä maailman asioita koko päivänä. Olen kiitollinen siitä että jaksoin lapsiani enkä menettänyt hermojani tänään lainkaan.
Preeriamesiangervo kukkii ensi kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti