Enpä oikein muista mitä muuta tänään tehtiin. Lapset kävivät rannassa keskenään ja tulivat elävinä - jopa kuivina - takaisin. Jos olisin kunnossa, en suin surminkaan päästäisi nelivuotiasta rantaan ilman aikuista. Tietenkään.
En muistaakseni tehnyt juuri mitään, mutta lounasaikaan olin litimärkä hiestä. Kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet. Lounaan jälkeen kävimme porukalla lähimetsässä etsimässä mustikoita piirakkaan mutta saimme kokoon korkeintaan puoli desiä. Joku muu oli ehtinyt ensin.
Puoliso tervasi köynnösmajan ja hieno siitä tuli. Oikein kaunis. Minä tervasin käsivarteni, vasemman sääreni ja mekkoni. Illalla nostimme ja kiinnitimme majan seinille roippeet jotka humalasta ja lumikärhöstä on rakennusprojektin jälkeen jäljellä. Voi vehka parka, sanoisi Arno Kasvi. Ehkä ne ensi kesäksi toipuvat.
Lapset olivat taas liikaa tietokoneella. On niillä kissanpäivät kun äidiltä on puhti pois. Mutta en voi olla ihailematta miten näppärästi pieninkin jo käyttelee pikakomentoja joiden olemassaolosta minulla ei ole ollut aavistustakaan. Ulkonakin sentään leikittiin - jotain tietokonepeliä.
Anoppi soitti, on päässyt perille, pystyy taas syömään, matkalla esti pahoinvointia suolakeksejä syömällä. Matka meni hyvin ja vointi on kohtalaisen hyvä. On se ihme epeli.
Nukkumisjärjestelyistä on tullut sirkusta. Kaikki haluavat nukkua terassilla mutta eivät ennen kuin minä olen siellä ja yhden pitää saada nukkua toisen vieressä ja kolmannen minun vieressäni ja kaikkien makuupaikkojen ympärille pitää saada koiraesteet koska muuten koira syö patjat ja peitot. Koiran pitää joka tapauksessa saada nukkua terassilla, se on meistä ainoa jolla on turkki päällä. Kaipaan kalseaa ja sateista kesäkuuta jolloin kenellekään ei tullut mieleenkään haluta ulos nukkumaan. Paitsi minulle ja Pikille.
On tässäkin huushollissa jotain normaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti