Veto loppu

Nukuin ulkona, ei hyttysiä. Hämmentävää mutta ihanaa. Myös pienokainen nukkui terassilla, koiraesteen takana, vielä sittenkin kun minä jo heräsin ja lähdin Pikin kanssa kävelylle. Karvajustiina tuli vastaan ja meni kiireesti maahan kyljelleen. Kylläpä se näyttikin nyt pieneltä Pikin rinnalla.

Kuopus ei pukenut päivävaatteita koko päivänä. Naapurin lapset kävivät pariin otteeseen ovella ja minä komensin omiani pihalle vaan eivätpä menneet. Kauhean pitkään en jaksanut komentaa enkä halunnut nostattaa näytelmää vieraiden lasten nähden. Tiedän että olisi pitänyt mutta olen armollinen itselleni.

Päivän laululista oli taas laidasta laitaan: Smile, On neidolla punapaula, Lentävä kalakukko, Keinustuolin minäkin ostan, Toiset meistä. Joinakin päivinä laulattaa, toisina ei, eikä sillä tunnu olevan paljonkaan tekemistä mielialan kanssa. Joidenkin säveltäjien tuotanto sykähdyttää laulusta toiseen. Rauno Lehtinen, Erik Lindström, Pekka Simojoki, Charles Chaplin, Henry Mancini..

Istuskelin varjossa, viilensin koiraa märällä pyyhkeellä ja etsiskelin perennakirjasta nimiä koiraystävän kukille. Muuta tänään ei voinutkaan tehdä. Ensinnäkin oli ihan tajuttoman kuuma. Toiseksi piti toipua eilisestä ponnistuksesta. Heti huomenna on edessä uusi maakuntakierros jotta saan auton jotta pääsen kaupunkiin lääkärille. Hullun hommaa, mutta enhän minä muuten psykiatrille menisikään.

Vasta iltayhdeksältä lapsetkin tulivat ulos ja saivat koiran kanssa yhteisen hepulin. Pois alta kivet, männynkävyt ja kukkapenkit. Naapurin nuoret tulivat vielä iltasella hakemaan Pikin uimaan.

Päivän ellei koko kesän paras uutinen: ihana ystävä kihlautui parhaan miehen kanssa.

Myöhäinen laukka.