Pyhäpäivä, mekkopäivä

Eipä se nukkuminen oikein onnistunut terassin sohvalla kahteen pekkaan. Tai sen pienemmän pekan nukkuminen kyllä onnistui yllättävän hyvin. Onneksi puoliso vei Pikin aamulenkille ja sain vedellä sikeitä sen aikaa. Aamupala syötiin terassilla ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

Puoliso siisti minun ja lasten hiukset ja minä ajelin hänen. Kampaajalla en ole käynyt moneen vuoteen eikä kukaan muukaan perheestämme. Olen antanut tukan kasvaa koko sairastamisen ajan ja se yltää jo poninhännälle.

Pidin pyhää. Raksahaalari pysyi naulakossa koko päivän. Oksasakset olivat hetken käytössä. Pensasmustikoista napsin kuivat oksat pois. Ja eilisiä siirrännäisiä kastelin tietysti. Facen kirppikseltä bongasin vessanpytyn. Toinen omistamme on hieman rikki ja saattaa jäädä valuttamaan vettä ellei ole tarkkana. Lapset eivät yleensä ole. Nyt varaamani pytty on lujempaa tekoa, ehkä kestäisi meidänkin käytössämme. Vaikken tiedä etsiväni mitään, käyn silti lähes päivittäin selaamassa kirppikset ja usein jotain löytyy kuin tilauksesta. Ostin kun halvalla sain.

Ei kuitenkaan lähdetty pytynhakureissulle. Anoppi voi huonosti aamuseitsemästä asti. Joi kylmää vettä ja rauhoittui, kuten lääkäri viimeksi käski. Kyllä se sillä menee ohi, oli lääkäri sanonut. Iltapäivällä puoliso lähti tervaamaan huvimajaa, minä jäin vartioimaan potilasta. Verenpaine oli normaali, syke ei ollut liian nopea mutta epätasainen se toki oli. Mitään muuta en pyydä kun vain pystyisin hengittämään, huokaisi potilas. Kymmenen tuntia vettä juotuaan ja rauhoituttuaan hän pyysi viemään lääkäriin ja käveli raskaasti hengittäen autoon. Hän jäi osastolle. Jotain uutta lääkettä kokeillaan valvotusti. Minä jään yhä ihmettelemään miksi nämä sairaalahoitoa vaativat hengenahdistukset tulevat aina sunnuntaisin.

Lapset jouduin lukitsemaan ulos. Jos en pakottaisi heitä pirtistä pihalle, koko kesä menisi ohi heidän huomaamattaan. Pahansisuisin jäi kilkuttamaan ovikelloa. En ymmärrä mitä teen väärin. Ulkona on mitä ihanin leppeä kesäilta ja puutarha on pullollaan kypsiä ahomansikoita. Hiekkalaatikko, liukumäki, polkupyörät, potkulaudat, pehmeä nurmikenttä, trampoliini, sadettajakin, ovat vapaasti käytettävissä. Ei ole mitään tekemistä, valittaa vanhin. Aurinko polttaa (kuudelta illalla), huomauttaa nuorin. En mene jos en saa sitä ja tätä, kiristää keskimmäinen. 

Törmäsin netissä tänään tähän käsittämättömään lauluääneen, joka valaisi päiväni. Kyllä tässä pahassa maailmassa vielä jotain hienoakin on.

Jalokallioinen, Erigeron speciosus