Narre Kalhun ja Sibeliuksen seikkailut

En muista.. kävelin Pikin kanssa ostamaan kaupasta kissanruokaa. Myöhemmin nousi raju ukkonen ja kaatosade, lapsilla oli jännää. Kaikkien aikojen ensimmäisen kelloköynnökseni ensimmäinen kukka avautui terassilla. Kuin tanssimekko, helmat nostettu siimalla ja organzalla ylös. Lapset ja koira temmelsivät ilta-aurinkoisessa puutarhassa. Marjat ovat kypsiä, pitäisi kerätä, kuinkahan käy. Ostin nettikirpparilta mehumaijan, eipä ainakaan tarvitse perata viinimarjoja niin kuin tähän asti. 

Vanhin luki taas nuorimmalle hassunkurisella äänellä. Lisäksi hän vaihtoi ällät ärriksi ja päinvastoin. Miinan ja Manun kanssa seikkaili muun muassa Narre Kalhu. Nosti hymyn hyytyneemmillekin huulille. Jatkoimme r-l-kielellä puhumista pitkän aikaa. Käämini kärähtivät lapsen kaveriin joka soitti ties kuinka monta kertaa. Nappasin nettipuhelimen pistokkeen irti. Sama mulletännehetikaikkinyt-lapsi joka pari päivää sitten käveli yllättäen ja tervehtimättä ovesta sisään.

Yhteishyvässä törmäsin Enni Mustosen uuteen kirjaan, Lapsenpiikaan. En ole varma jaksanko vieläkään lukea mutta varasin teoksen kirjastosta. Mustosen tuntien ei tuo nyt raskaimmasta päästä voi olla. Olen jonossa kahdeksantena. Varasin myös sarjan edellisen, ensimmäisen osan. Yksi parhaita lukemiani kirjoja on Sydämen aamu - Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen kihlausajan kirjeitä. Mustosen Lapsenpiika pestautuu Sibeliuksen perheeseen. 

Kelloköynnös, Cobaea scandens. Kukka vaihtaa väriä.