torstai 17. heinäkuuta 2014

Lenni ja Nelli

Kävin lasten kanssa koiraa uittamassa. Myös esikoinen ui. Ja lokkiäiti pikkuruisen, harmaan, untuvaisen poikasensa kanssa. Varoittelin lapsia että emo voi hermostua ja ruiskauttaa tai nokkaista päähän. Ei se kuitenkaan hermostunut. Poikanen ui kokoonsa nähden valtavan kovaa.

Ostin tänään kasan kattopeltiä kahvipaketilla. Klapipinojen peitteeksi. Parisänky odottaa noutajaansa purettuna, puoliparvi on koottu kokonaan uudelleen sisustettuun lastenhuoneeseen ja siinä on jo nukuttu yksi yö. Kaksi lasta parvella ja yksi parven alla. Saamaamme pakettiin kuului sängyn, sänkyverhojen, hyllyjen ja ikkunaverhon lisäksi pari eläinhahmoista lelukoria ja leppäkerttuvalaisin. Painava pikku matto täytyisi vielä bongata.

Näissä ostoissa, myynneissä, antamisissa ja saamisissa on yksi hyvin merkityksellinen ulottuvuus: samalla tutustuu naapureihin ja kylänmiehiin.  Kattopeltejä nostellessa kun juteltiin, selvisi ennen pitkää että aaa, te olette siitä talosta missä on se collie. Ja että kauniit smyygilaudat, joita olen aina ohi kulkiessa ihaillut, ovat kirvesmiesisännän itsensä tekemiä.

Clematis viticella Jules Correvon
  Nukahtaminen ja sitä edeltänyt nahistelu kesti eilen illalla puoleen yöhön. Ja tänään lapset ovat käyttäytyneet kuin heillä ei olisi korvia lainkaan tai kuin minua ei olisi olemassakaan. Ainoa komento joka kuultiin oli kutsu täytekakkua syömään ja limsaa juomaan. On hyvin vaikea jaksaa tuota kolmikkoa, mutta en minä voi niitä tänne keskenäänkään jättää. Jos vain saisin levätä edes yöllä.

Istuttelin muutamia hankikylvöistä itäneitä pikkutaimia: kaunopunahattua, maitokelloa ja vaaleanpunaista palavaarakkautta. Taivuin kymmenelle mutkalle omenapuun oksistoon, jotta sain Nellystä kuvan. Leikkelin kuihtumaan päin olevia kukkia pois ennen kuin siementävät. Ja kuolleita pensasmustikan oksia. Mikähän mustikkaparoilla lienee hätänä. Ne ovat ainoat kasvit jotka seurasivat edellisestä kodista mukanamme. Toivon niille pitkää ikää. Ystävällinen naapuri hoiti puutarha-asiani, säästyin 80 kilometrin ajolta. Sain upean, rehevän aroniantaimen sen taannoin aitataiminipusta puuttuneen tilalle. Ja pienen nousuhumalan Humulus lupulus, jonka ajattelin istuttaa kiipeilemään lasten autonrengaskeinun jalkaan.

Puhelin teki yhtäkkiä lakon. Kosketusnäyttökään ei enää tottele minua.

'
Clematis Nelly Moser

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti