lauantai 5. heinäkuuta 2014

Pahankurinen paimen

Tänään olin niin kovassa iskussa että kävin suihkussa ja pesin hiukset. Ekan kerran tällä viikolla. 

Aamulenkillä tapasimme ensimmäistä kertaa erään mökkiläisen ja hänen soopelinvärisen arvokkaan collieseuralaisensa. Kuulemma perheen seitsemäs collie ja viimeinen, taas. Piki pelkäsi ensin ja haukkui, toinen ei ollut moinaankaan. Lopulta tutustuttiin. 

Lauloin hiljaisia maininkeja ainakin sata kertaa yhteen menoon. Kiehtova sävel. Ihmettelin miksei kukaan lapsista (tai naapureista) käskenyt lopettaa. Vaelsin ympäri puutarhaa koko päivän, kävin läpi siemenkylvökset ja siirtelin vanhempia kasveja paikasta toiseen. Yritin nähdä kokonaisuuden uusin silmin, huomata jotain mitä en ole tähän asti huomannut. Jostain syystä hyvin monet kasvit ovat väärässä paikassa. Omenapuun juurelle olen istuttanut rohtovirmajuuren, joka kasvaa miltei omenapuun korkuiseksi. Pilvikirsikan kainalossa ritarinkannukset joutuvat vääntymään ässäksi mahtuakseen kasvamaan. Ukonkellot ovat ahtaalla jasmikkeen kupeessa. Aurinkoisen paikan kasvit ovat jääneet vuosien mittaan varjoon ja varjon kasvit näkymättömiin toisten alle. Huomiseksi on radikaalia siirrettävää mietittynä.

Kun ripustin neljättä koneellista pyykkiä narulle, Piki karkasi lammaslaitumen taakse vaikka lammaskatras oli ihan toisessa päässä laidunta. Ajattelin että saan koiran helposti kiinni; se tulee takaisin kun huomaa lampaiden sijainnin. Vielä mitä! Lampaat lähtivät koiran perään. Piki hyppi itseään korkeammassa heinikossa naamallaan lällällää, etpäs saa kiinni! -ilme. Sain kyllä, mutta sitä ennen putosin syvään ja märkään ojaan, jota en heinikon seasta huomannut. Ja luettelin kaikki yleisesti tunnetut kirosanat. Piki sai juoksulanka-arestia loppupäiväksi. 

Leivoin pullaa. Toinen pellillinen paistui melko tummaksi. Lämpötila oli jotenkin kääntynyt yli 250 asteeseen pellin vaihdon yhteydessä. Asioita jotenkin vain tapahtuu. Kun vaikkapa laitan jonkun esineen huolellisesti jollekin vaakasuoralle pinnalle, se syöksyy sieltä oitis alas. Ehkä useaan kertaan peräkkäin. Ja monia muita pieniä hämmentäviä juttuja. Tuntuu kuin olisin piilokamerassa.

Illalla koiraystävä kävi puutarhakierroksella. Pidän puutarhavieraista.

Puutarhan kuningatar, valkoinen varjolilja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti