Lahjoja ja löytöjä

Edellisen yön täydellinen, ihana vastakohta. Lapset tosiaan hiljenivät ennen puoltayötä. Koirakaan ei äitynyt haukkumaan eikä rapistelemaan kynsinensä koko yönä. Eikä ollut ainuttakaan hyttystä! En tiedä miten se on edes mahdollista. Oli aivan tyyntä, kuu loisti taivaalla. Rannasta kuului ihmeellinen, kauas kaikuen kantautuva surumielinen vesilinnun laulu ja suurten siipien läiske veden pintaa vasten. Lintu lepäsi monta kertaa ja huusi taas, joka kerta hieman lyhyemmin ja surullisemmin. Lentoon se ei läiskeestä huolimatta lähtenyt. Uskon että se oli joutsenlaulu. Toivon, ettei lintu ollut kiinni missään pyydyksessä.

Herttainen ystävä kylän toiselta laidalta tarjosi meille puoliparvisänkyä. Kävin kuopuksen ja koiran kanssa katsomassa. Hieno sänky, paremmassa kunnossa kuin yksikään nykyisistä kalusteistamme. Nettikirpparilla hän olisi saanut siitä monta kymmentä euroa, minkä hänelle kerroinkin. Ei ei, en jaksa ruveta myymään jos teille vain kelpaa. Mukaan tulee kaksi hyllyä, sänkyverhot ja samaa kangasta ikkunaverho. Sovimme että käymme hakemassa sängyn huomenna. Illansuussa ystävä soitti että saisiko tuodakin tavarat meille jo nyt, ja toi myös. Mitä tämä kaikki maksoi? Ei yhtään mitään. Ei edes hakemisen vaivaa.

Aamun vierailusta syttyi raivausinto. Työnsin kaiken lastenhuoneiden lattioilla ja sänkyjen alla lojuneen roinan mopilla keskelle olohuonetta. Istuin puoli päivää tavaravuoren keskellä ja lajittelin. Kaksi kassillista meni roskiin. Toiset kaksi myyntiin. Jätepaperiakin kertyi kassillinen. Kirjahyllyyn palautui metrin verran kirjoja. Siivoamisen vaihtoehdoksi tarjosin lapsille koiran lenkitystä, minkä he onneksi valitsivatkin. Sain rauhassa tehdä poistoja ilman että pienet kädet kiikuttavat tavaroita sitä mukaa takaisin. Löysin Pikin kongin joka oli kaksi viikkoa hukassa. Löysin kirjaston kirjan joka oli kateissa useamman kuukauden. Ja kaiken kukkuraksi löysin myös kivi-tuikut ja kynttilänjalat, jotka ovat olleet hukassa vähintään vuoden tai kaksi. En sentään moppaamastani kasasta vaan anopin huoneesta, jonka valtaamme aina kun hän on matkoilla.

Posti toi ihanan kirjeen jossa oli toivomiani kasveja. Osa oli sellaisia, joista lähettäjä ei voinut mitenkään tietää että kaipaan juuri niitä. Hämmästyttävä ja lumoava sattuma. Kirje valaisi muutenkin hyvää päivää entisestään. Puutarhaihmiset ovat sydämellisiä.

Hyvä päivä, niin. Lapset kyllä kiukuttelivat ja raivosivat kaikesta. Isommat viihtyvät vain jos on tietokone tai älypuhelin käsissä. Kaikki muu elämä on kärsimystä ja liikaa vaadittu. Pienin oikein koetti keksiä jotain mistä voisi virittää yhä uuden itkuraivarin. Perimmäistä kiukun syytä en saanut selville.

Olen kiitollinen niistä pienistä uskoa luovista välähdyksistä joita viime päivinä olen puolisalaa nähnyt. Isoin tuuppasi eteenpäin pienintä, jonka takapyörä jäi pyörimään tyhjää. Sydämessä läikähti. Liikuttavaa nähdä että kaikesta mollaamisen ja riitelemisen lomassa osataan ja halutaan toimia oikeinkin. Keskimmäinen on jo monta kertaa vienyt pyöränsä oma-aloitteisesti telineeseen ja tänään hän korjasi astiat pöydästä terassilla nautitun iltapalan jälkeen.

Pienet ihmiset nukkuvat taas rivissä taivasalla. Menen seuraksi. 

Mantsuriankärhö, yksi parhaista koristekasveista.