Aamiaisen jälkeen nukahdin sohvalle ihan kanttuvei. Pienokaisen kanssa käytiin uittamassa koiraa. Iltapäivällä saatoin hänet samanikäisen kaverin synttäreille. Lapsonen oli ensin sitä mieltä että minunkin pitää tulla, mutta jäi sentään juhlimaan ilman äitiä kun muutkin vieraat jäivät. Palasin kotiin, viilensin koiraa suihkussa ja asetuimme molemmat makaamaan lattialle tuulettimen viereen. Sohvalla oli liian kuuma. Puoliso tuli parahiksi kotiin jotta sain lähettää hänet hakemaan pienen juhlijan, minkä jälkeen hän ruuvasi pyörätuolirampin valmiiksi ja jatkoi omille teilleen. Pikku partiolaiset jäivät kuin jäivätkin toiseksi yöksi leirille ilman isää. Makasin yhä lattialla. Koetin lukea pienokaiselle Miinaa ja Manua. Huomasin olevani vähintään puoleksi unessa. Suustani pääsi välillä ihan höpöjä.
Uusi taimivaihtoketju on taas alkanut. Kummasti se innostaa vaikka pihaan ei oikeastaan mahdu enää mitään ja osa alkukesän vaihtareistakin on yhä purkissa odottamassa istutusta. Monta kertaa päivässä käyn tsekkaamassa onko jotain vaihdokkeja tullut tarjolle. Vaihtopäivä pidetään tässä aika lähellä. On hauska päästä tutustumaan uuteen paikkaan.
Illalla sain hirveitä mutta samalla erittäin hyviä uutisia. Autontäysi rakkaita ihmisiä joutui tänään onnettomuuteen. Vastaantulija kääntyi poikittain eteen. Lapset säilyivät vammoitta, vain mustelmia turvavöistä. Aikuiset saivat ruhjeita turvatyynyistä. Voisivat olla kuolleita kaikki, pikku-uutisena huomisen lehdessä. Voi tätä elämää, kuin tuulessa väräjävää seittiä. Kiitos Taivaan Isälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti