Kävin puutarhaystävän pihassa ihailemassa pioneja. Kukinta alkaa olla parhaimmillaan. Iltapäivällä hän kävi meillä pihakierroksella. Olin jo vähän ehtinyt kaivatakin juttuseuraa ja uusia silmiä. Hän keksi loistavan ratkaisun yhteen istutusalueeseen joka on kiusannut minua vuosia. En ole saanut sitä mieleisekseni. Hänen keksintönsä ei olisi tullut ikinä mieleeni.
Puoliso ruuvaili köynnösmajaa pitkästä aikaa. Alkaa näyttää aika kivalta. Lapset venyivät hunningolla sisällä ja tällä kertaa annoin heidän ollakin iltaan asti etteivät käräytä ihoaan ja silmiään. Illalla sitten heiteltiin porukalla Pikille palloa ja käytiin rannassa. Nyt pienin nukkuu minun terassisohvallani. Olisin niin kovasti halunnut pitää sen yksin itselläni mutta enhän minä voi pientä kieltää kokeilemasta millaista on nukkua ulkona. Ehkä mahdun toiseen päähän.
Viime yönä kahden maissa Piki haistoi tai kuuli jotain mikä antoi aihetta haukkumiseen. Koira ei suostunut lopettamaan, joten komensin sen sisälle ja laitoin oven kiinni. Ajattelin että rauhoittuu kun ei enää kuule eikä haista puutarhan tapahtumia. Väärin. Haukkuminen jatkui ja yltyi raivoisaksi. Puoliso sai lopulta otuksen hiljenemään. Kyselin aamulla lapsilta kuulivatko kun Piki haukkui yöllä. Kukaan ei ollut kuullut vaikka makuuhuoneiden ovet olivat auki.
Nyt kun voisi painaa jarrua. Kesä etenee liian nopeasti, en pysy kärryillä. Heinäkuu saisi olla vähintään kahden kuukauden pituinen, samoin kesäkuu ja elokuu. Kärhö, joka vasta pikkuisen pilkisti maan sisältä, on yhtäkkiä kasvanut uuden tukensa yli. Syyshohdekukassakin on jo nuppuja! Jaakonpäivä häämöttää nurkan takana vaikka uimavedet eivät ole ehtineet vielä edes lämmetä. Olen päättänyt, että syksy on tänä vuonna poikkeuksellisen lämmin ja kestää pitkään.
Hurmesilkkiheinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti