Syyspihlajan alla

Aamusta en muista muuta kuin että tein kananmunavoileipiä aamupalaksi ja hain kuopukselle lipastonlaatikosta paidan kun eilistä paitaa ei (yllätys) löytynyt. Kaikkea hölmöä on tullut sairastamisen aikana tehtyä, mutta tämänpäiväinen oli kyllä yliveto. Piki tassutteli vastaan kun tulin lastenhuoneesta paidan kanssa. Sujautin paidan sen pään yli, olin siis ihan tosissani pukemassa lapsen paitaa koiran päälle. Monesti ei hölmöillessä tiedä itkisikö vai nauraisiko, mutta tällä kertaa tiesin. Nauroin pitkään ja makeasti. Masennus on hauska sairaus.

Eniten pelkään hölmöilyosastolla että alan sählätä liikenteessä. Vielä ei ole tapahtunut - muuta kuin se etten aina muista mihin olen menossa. Ehkä autoa ajaessa on käytössä jokin vielä toimiva osa aivoista.

Kävelin Pikin kanssa kylällä. Poikkesin rautakauppaan kyselemään aitaverkon hintaa ja ruokakauppaan hakemaan lapsille maitoa ja varsinkin itselleni suklaata. Koira odotti ylettömän nätisti kummankin kaupan pihassa. Takaisin tulin pujon ja ohdakkeen valtaamien kunnan rinteiden ohi. Laittaisin mielelläni niihin istutukset omista perennoistani jos kunta kustantaisi mullan. Muttei tulisi mieleenkään ehdottaa; kunnan talous on yhtä kuralla kuin omani.

Sain heinäkuun palkan: 900 euroa. Ei valitettavasti ole lomarahaa mukana joka kuukausi. Maksoin lainanlyhennykset ja laskut. Jäljelle jäi vähän päälle 200 euroa. Sillä pitäisi perheen elää kuukausi. Taitaa jäädä mansikat tänä kesänä ostamatta pakastimeen. Eikä tarvitse enää keskustella lapsen ulkomaille lähettämisestä. Hyvä jos jotain pientä saan ostettua kahdelle heinäkuun synttärisankarille lahjaksi. Onneksi kesäreissu tuli jo tehtyä, nyt sille ei enää lähdettäisi.

Istuttelin pieniä perennoja kivikkoon. Lauantaina ostettuja ja siirtoja omasta puutarhasta. Laitoin terassin valokatteen alle jäävän osan nätiksi, pyyhin lattian, asettelin liinan pöydälle ja viimeisetkin sisällä lämmittelemässä olleet kesäköynnökset paikoilleen kiipeilynaruineen. Kesäasuntoni on valmis, kesä vain puuttuu. 

Puhelin on ollut taas sunnuntaista asti hukassa enkä ole huomannut sitä kaivata kuin vasta tänä iltana. Sen puuttuminen tuli mieleen rannassa kun lapset ja koira hyppelivät jalkojen katkeamista uhmaten vesikiveltä toiselle. Puhelin löytyi autosta.

Yritimme puolison kanssa selvittää ammattiliittoasiaa, voisiko sieltä saada jotain taloudellista apua. Tyssäsi alkuunsa. En ole ollut liiton kanssa ikinä missään tekemisissä, kaikki sähköpostit ja lehdet olen jättänyt lukematta, en ole tarvinnut eikä ole kiinnostanut. Harva asia maailmassa on minulle yhtä vastenmielistä kuin ammattiyhdistystoiminta - tai mikään yhdistystoiminta. Jäsenkortin löysin - voimassa 31.12.2013 asti. Nettisivuilta ei selviä paljonkaan asioita ilman sisäänkirjautumista. Käyttäjätunnuksista ja salasanoista ei mitään tietoa eikä sivuilta löytynyt minkäänlaista vinkkiä niiden hankkimiseksi. Tuli surkea ja avuton olo. En minä pysty tällaisia selvittämään, juuri siksihän olen sairauslomalla kun en pysty enkä jaksa. Jos olisin terve, selvittäisin asian suitsait. Tai en tietenkään. Jos olisin terve, ei tarvitsisi eikä kiinnostaisi.

Iltakävelyllä suusta putkahti syksyinen tango. En hallitse musiikkitermejä, liekö tämä fraseerausta vai mitä, mutta Eikka laulaa tavattoman taitavasti vähän jäljessä rytmistä. Aivan samalla tavoin taitavimmat tanssijat tulkitsevat musiikkia, niin paljon jäljessä että heikompia hirvittää. Samalla kuitenkin aivan rytmissä. Vertailun vuoksi  Henkan tulkinta. Kaikella kunnioituksella, aikansa lapsi.

Tarhaorvokki kukkii huhtikuusta loka-marras-joulukuuhun