keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Siirtonurmea

Kohtuullisen ryhdikäs päivän aloitus. Jätin esikoisen vahtimaan nukkuvia pieniä ja tein ihan kunnon lenkin Pikin kanssa lumikkotiellä ja metsässä. Aamutoimet sujuivat hyvin - tosin kello taisi olla jo yksitoista. Lapset myös suoriutuivat pihalle hyvin. Tyhjensivät tiskikoneen ja kompostiämpärin, ruokkivat koiran, hakivat persiljaa yrttimaalta. Iso luki pienelle Miinaa ja Manua niin hullunkurisilla äänillä että se oli minustakin oikein viihdyttävää. Ystävä lähetti lohdullisen, liikuttavan viestin.

Sanomalehti lakkasi tulemasta joitakin viikkoja sitten. Ihan hyvä. Maailman uutiset tuntuvat vain pahenevan. En halua tietää. Ennen tv-sarjaani tulee uutiset minuutissa ja tuntuu että siinäkin on 60 sekuntia liikaa. Netissä törmäsin tänään viilennysvinkkiin. Meillä on tavallinen pieni pöytätuuletin, jonka enoni toi aikoinaan lahjaksi vieraillessaan ilmastoimattomalla synnyttäneiden osastolla. Laitoin tuulettimen eteen kylmäkallet jolloin se alkoi puhaltaa viileää ilmaa. Ei huonelämpötila sillä alentunut mutta hyvältä tuntui.

Sain keittiön raivattua ja ruuan laitettua. Kasviksiakin! Kastelin nääntyneimmän näköisiä perennoja ja kesäkukkia ja varsinkin niitä perennoja jotka pohjoisseinustalla ruukuissaan odottavat istutusta. Samalla kitkin suurimmat rikkaruohot. Huomasin ensimmäisessä kelloköynnöksessäni ensimmäiset nuput. Koetin puolison kanssa ottaa Pikistä edustuskuvaa. Se täytti tänään kahdeksan kuukautta. Miten osaakin uljas ja upea koira olla nenä maassa ja hartiat lysyssä heti kun otan kameran esiin. Tarvittaisiin toinen koira tai jokin muu eläin avustajaksi, johan olisi nenä ja korvat pystyssä.

Ukkosta ja kaatosadetta. Sade viilensi ulkoilman illalla 20-asteiseksi. Mitä tekee sumuaivo? Heittää hellemekon nurkkaan ja nykäisee raksahaalarit päälle. Nurmikonsiirtoprojektini jäi kesken helteiden alkaessa ja valmiiksi kantattu nurmikko kellastui uhkaavasti. Nyt jos koskaan oli hyvä hetki pelastaa se. Siirsin hiki roiskuen noin kaksi neliötä nurmea noin viisitoista metriä länteen entiseltä kasvupaikaltaan. Kaatosateessa jätesäkin päällä raahaten. Ai hullun hommaa? Niinpä. Olin ehkä multaisempi kuin ikinä. Vastaanottava kohde ei tullut valmiiksi mutta kantattu pala on nyt pelastettu paahteesta puolivarjoon. Sadetta tähän vielä päälle niin juurtuukin kunnolla.

Roskaa tai sukkaa ei saa siirrettyä lattialta eikä pyykkejä viikattua kaappiin mutta nurmet, pensaat, kivet, sorat ja mullat kyllä siirtyvät.

Päivällä mielessäni oli jokin teema josta haluan tänään kirjoittaa mutta ei ole enää. Järjestelmäkin on mennyt nurin kolmeen kertaan. Ehkä minunkin on aika mennä. Hyvää yötä. 

 Maansa myynyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti