tiistai 4. maaliskuuta 2014

Harmaata ja vaisua


Nousin aamulla samaan aikaan kuin koululaiset. Huokaisin mielessäni että enpä totisesti olisi töihin kyennytkään. Join lasin vettä, ruokin koiran ja lähdin sen kanssa tunniksi metsään. En halunnut jäädä katsomaan kuinka myöhässä koululaiset tänä aamuna lähtisivät. Takaisin tullessani näin kaukana kaksi reppuselkää kipittämässä koulua kohti. Kyllä ne pärjäävät ja kantavat vastuuta kunhan en ole sekaamassa.
 

Olin sohvalla täydessä unessa kun puoliso tuli koulusta jo aamupäivällä. Jos olisin ollut töissä, hänen olisi pitänyt odottaa kyytiä yli viisi tuntia. Hän häipyi tekemään kotitehtäviään ja minä nousin koulimaan petunian taimia. En ole petunioita ennen itse kasvattanut ja nyt piti heti näköjään kylvää koko maakunnan tarpeiksi. Sain puolet koulittua, sitten multa loppui. En olisi kyllä enempää jaksanutkaan.


Tarjoilin koululaisille välipalan ja raivasin keittiön. Ulkoilin koiran kanssa ja siivosin lisää perennanvarsia. Piki sai ihania pentuhepuleita ja auttoi ahkerasti puutarhan siivouksessa. Monen perennan juurella näkyy jo uutta kasvua. Hirvittää. Lisäksi hirvittää se, etten tullut ajoissa syksyllä katkoneeksi runsaasti siementävien varsia. Kesällä löytyy varmaan taimia jokaisesta kivenkolosta.

 Mihin tää viedään?

Mieliala on sään mukainen. Harmaa ja vähän kalsea. Aikooko aurinko paistaa enää koskaan, ulkona ja sisällä? Edes postin tuoma puutarhalehti ei liikauttanut mieltä. Pysyttelin käärönä peiton alla ne illan tunnit jolloin lapset raivosivat toisilleen ja isälleen. Minua tultiin pyytämään apuun, mutten tainnut edes vastata mitään. Nousin vasta iltapalan aikaan koulimaan, ruokkimaan ja ulkoiluttamaan Pikiä. Ulos on mentävä heti kun koira on syönyt jos haluaa että se toimittaa asiansa pihalle. Jouduin taas kerran lähtemään ilman housuja. Niitä ei ollut kertakaikkisesti missään vaikka juuri iltapäivällä olin itse ripustanut ne eteisen naulakkoon. Kalsareissa siis pihalle, onneksi oli jo pimeää. Sisälle palatessani näin housut heti: siinä ne roikkuivat päällimmäisinä ensimmäisessä naulassa. Tulen hulluksi.

Lähden etsimään yösijaa. Sängyssäni on kaksi lasta ja kissa. Esiteini auttoi kissojen ruokinnassa ja sanoi ennen nukahtamistaan että olen mukava. Tällaiset asiat on syytä äkkiä kirjata muistiin.

Lumi on laskenut mäkeä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti