Yllätys kivikossa

Aloita metsäretket vieraassa metsässä kirkkaalla päivänvalolla. Saatat nimittäin törmätä yllättäviin hahmoihin, kuten

mammutteihin tai

lentoliskoihin.

Kunhan olet ensin tutustunut niihin valoisassa, ne pelästyttävät sinut iltahämärissä enää vain kohtuullisesti.

Lasten kelloradio aloitti puoli kahdeksalta armottoman konsertin. Nousin ja lähdin Pikin kanssa tunniksi metsään. Aamupalan jälkeen ruukutin keijunmekkoja amppeleihin niin kauan kuin sulaa multaa riitti. Toin kanankakatkin keittiöön kun perhe ei ollut näkemässä. Puoliltapäivin lähdimme peltotien kautta puoleksitoista tunniksi uudelle metsäretkelle. Peltotien vieressä on oja johon on raivattu pellolta isoja, nyt jo sammaloituneita kiviä. Kivien lomassa kasvaa komea lepikko ja jossain syvällä näkymättömissä solisee kevätpuro. Ajattelin kiitollisuudella maanomistajaa joka on jättänyt kivet ja lepät paikoilleen. Samalla hetkellä näin jotain ihmeellistä, sydämen sulattavaa: vitivalkoinen, nappisilmäinen pikku lumikko nosti päänsä kivenkolosta aivan kohdallani ja katsoi minua hämmästyneenä. Minä näytin varmasti vielä hämmästyneemmältä. Otin otuksen vilahduksen arvokkaana yllätyslahjana.

Jatkoimme metsää kohti ja mietiskelin miten kauhean paljon turhuutta ihminen on ympärilleen luonut. Ja siinä samalla tuhonnut mittaamattomat määrät luontoa, sitä ainoaa jota todella tarvitsemme. Muodostanut ylisuuria yhdyskuntia, joissa häiriintynyt käytös lisääntyy. Ihmisiä on liikaa, sanoo pieni linkola minussa. Vaan enpä kävisi omistani harventamaankaan, tuskin kukaan muukaan. Raamatussakin sanotaan että lisääntykää ja täyttäkää maa. Mutta muistaakseni myös viljelkää ja varjelkaa. Se puoli ei ole mennyt kaikilta osin ihan putkeen.

Iltapäivällä nukuimme pitkään ja makeasti, minä sohvalla, Piki sohvan vieressä. Naapurin nuori neiti vei Pikin iltalenkille. Koira on sulaa vahaa hänen edessään. Minä leivoin perheelle pizzaa. Illalla kävimme vielä hakemassa vallikiviostokseni kotiin. Auto jaksoi kantaa ne juuri ja juuri kun ajoimme 30-40 kilometriä tunnissa. Joukossa oli kansikiviäkin, niin että ostokseni arvo on vielä enemmän kuin olin arvioinut.

Tänään olen erityisen kiitollinen lumikosta, rauhasta, lempeästä kevätsateesta ja kärsivällisestä puolisosta joka arvostaa bisneksiäni ja heti pitkältä reissulta tultuaan suostui lähtemään kivireen vetoon.

Selkänikama kantaa uutta elämää