Oikeutta enemmistölle

Johan oli reipas päivä. Saa nähdä nouseeko huomenna sen enempää jalka kuin käsikään. Päätin että samoilla vanteilla se menee, että jään kotiin hoputtamaan koululaisia ja saatan ekaluokkalaisen Pikin kanssa koululle asti. Hoputtaa todella pitikin muttei niin paljon että olisin hajonnut. Matkaan meni reippaasti kävellen 20 minuuttia. Perillä Pikin ympäröi hetkessä ainakin 30 oppilaan innostunut parvi. Pennulla on ilmeisen hyvät hermot, sillä se vain heilutti onnellisena häntäänsä suman keskellä ja otti vastaan ihasteluja ja rapsutuksia. Pari opettajaakin tuli kurkkimaan mitä väkijoukon keskeltä löytyy ja toinen heistä ihmetteli kun koira ei hypi ihmisiä päin. Hih. Osaan minäkin jotain kasvattaa vaikken lapsiani. 

Kiersin kylän keskustan, metsän ja naapurin takapihan kautta kotiin. Piki jaksoi vielä temmeltää naapurin koirakaksikon kanssa. Lenkin jälkeen painelin kahdeksi tunniksi halonhakkuuseen. Iltapäivällä vaihdoin kuivan paidan, tarjoilin koululaiselle, itselleni ja koiralle välipalan ja lähdimme kahdeksi tunniksi metsään. Näytin lapselle ne valtavat kivet joiden luona eilen kävin koiran kanssa. Lapsi kiipesi korkeimmalle kivelle ja pyysi minua menemään kauemmas. Siellä hän nautti olostaan ja omasta rauhasta varmaan vartin ennen kuin matka jatkui ja pyysi että tultaisiin toistekin. 

Paluumatkalla keskusteltiin muun muassa siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Kerroin mitä Raamatussa sanotaan. Seitsenvuotias tokaisi että sehän on pelkkää huijausta koko Jumala ja Raamattu. Kysyn taas kuka tätä "totuutta" oikein ajaa lasteni päähän? Ja se suvivirsijupakkakin kaivettiin taas esiin entistä hölmömpänä. Voi hyvä Luoja. Luulin että se olisi jo loppuunkäsitelty. Se nyt vaan on niin että länsimainen kulttuuri - kuvataide, kirjallisuus, musiikki, kieli ja niin edelleen - pohjautuu aika pitkälti kristinuskoon. Ei sitä voi noin vain pyyhkiä pois. Ei koulustakaan. Jos joku ei halua suvivirttä kuulla ja laulaa niin voihan hän poistua ennen kuin se lauletaan. Tässäpä teksti naulan kantaan.

Kotona anopin laittama herkkupäivällinen, McLeodin tyttäret ja takaisin pihalle. Sillä välin kun muu perhe meni koiran kanssa metsään, hakkasin vielä tunnin verran halkoja. Tällaiset rykäykset tuntuvat älyttömiltä kun ottaa huomioon että joskus menee koko päivä ennen kuin saan siirrettyä munankuoret pöydältä kompostiämpäriin tai kaksi viikkoa ennen kuin jaksan laittaa puhtaat pyykit kaappeihin. Myös sellaiset asiat kuin hiusten pesu ja vaatteiden vaihto vaativat usein suunnatonta ponnistelua. Ja sitten koittaa päivä jolloin *pim* kolme tuntia halonhakkuuta on pikkujuttu.

Illalla lapsi kysyi saattaisinko huomennakin kouluun.