torstai 13. maaliskuuta 2014

Torvisoittokunta ja konekivääri

Sama aamulenkki kuin eilen. Samat fiiliksetkin. Luonnon kauneus on häikäisevää. Seurasimme joutsenpariskuntaa joka lensi itään ja töötötti, asettui järven jäälle ja töötötti, lensi länteen ja töötötti. Ihana ääni. Kuvasinkin, mutta zoomi ei riittänyt. Kuuntelimme kun tikka tikkasi tik tik tik ja toinen vastasi ratatatatata. Taisin myös oppia tunnistamaan käpytikan lauluäänen. Haluaisin tuntea lintuja paremmin. Muutama vuosi sitten en tunnistanut edes mustarastasta kunnes ystäväni yhtenä keväänä uhkasi heittää minua sellaisella. Haluaisin tuntea nimeltä myös luonnonkasvit ja puutarhakasvit. 


Lenkin jälkeen kylvin kaksi tarjottimellista siemenkirjeestä saamiani siemeniä. Huomenna kylvökset pitäisi viedä ulos lumen alle. Saattaa tuottaa vaikeuksia. Aiemmat kylvökset peittelin tänään hallaharsoilla. Leikkasin kuusia ja vadelmanvarsia, puoliso sahasi omenapuita. Kasvimaan laidalla paistattelivat ensimmäiset leskenlehdet.


Tänään väsytti taas aivan hirveästi, nyt pelkästään henkisesti. Omiani puuhastelen kyllä mutta kanssakäyminen lasten kanssa tuntuu ylivoimaiselta. Pitäisi järjestää aikaa jokaisen kanssa kahdestaan, ne ovat lähes aina seesteisiä hetkiä. Kuitenkin haluan että kokoonnumme yhdessä aterioille. Nuo ruokahetket menevät kilpalaulannaksi, raivoksi ja itkuksi, kun jokaisella on valtavasti asiaa eikä kenelläkään malttia odottaa että toinen saa omansa sanottua. Äiti on nyt hirveän vähissä, enemmän tarvittaisiin. Työpaikalle on palkattu sijainen, kukahan järjestäisi sellaisen tänne kotiinkin.


Velvollisuuksista ja tavallisista arjen rutiineista joutuu muistuttamaan kohtuuttoman monta kertaa. Vasta uhkaukset tehoavat. Tänä iltana jokainen halusi äidin viereen nukkumaan. En jaksanut. Itkevän lapsen sulkeminen oven taakse ei tuntunut hyvältä. Viimeistään neljältä kun puoliso lähtee töihin, yksi tai kaksi lasta havahtuu ja valtaa hänen sänkynsä.

Tänään tuli mieleen että luostari voisi olla minun paikkani. Tai voisikohan lääkäri määrätä minut vaikkapa puoleksi vuodeksi hiljaisen rukouslaulun retriittiin?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti