perjantai 28. maaliskuuta 2014

Raivausta ja ruuvausta

Pitää niin lämpimiä ja kuivia säitä että oli pakko ryhtyä etsimään lapsille kevyempiä ulkovaatteita ja jalkineita. Homma levisi, kuten niillä tapana on. Aamulenkin jälkeen räjäytin vaatehuoneen sisällön pitkin olkkaria ja aika hyvin se olohuoneen täyttikin. Siirsin kylmästi ison osan vaatteista kierrätyspinoon. Ei kukaan tarvitse vuoden jokaiselle päivälle eri paitaa. Kenkiäkin on jemmassa aikamoinen vuori. Kun sain esikoiseni, pidin selvänä etten koskaan hanki kenkiä käytettyinä enkä anna edes sisarusten käyttää toistensa vanhoja. Hah. En ehkä täysin hahmottanut, että lapsen kenkäpari maksaa 50-90 euroa ja on käytössä muutaman kuukauden ennen kuin jää pieneksi.

Tuhkimon aikalaisten tavoin jalkaan yritettiin survoa monta kokoa liian pieniä kenkiä ja väitettiin kirkkain silmin sopiviksi, koska ulkonäkö miellytti. Hellyin lupaamaan että koetetaan etsiä samanlaiset sopivan kokoiset kenkäkaupasta. Saanhan ensi viikolla melkein puolentoista kuun palkan. Iltapalan aikaan saimme tungettua viimeisetkin lajitellut vaate- ja kenkälaatikot takaisin vaatehuoneeseen. Kuomatkin on pesty, kuivattu ja varastoitu. Huomenna käydään yhteisvoimin eteisen kenkäkaapin kimppuun.

Kodinraivaushommiin sairauslomaa ei sitten pidä käyttää, varoittelivat kaikki. Kiireetön ulkoisen järjestyksen luominen on kuitenkin todella rauhoittavaa, varsinkin niin kauan kuin puoliso pitää pikku apulaiset kiireisinä toisaalla.

Piki sai tehoste- ja rabiesrokotteen. Se osaa jo nätisti matkustaa yksinään tila-auton takaosassa. Ihmeen nätisti se myös pysyy taluttajan vasemmalla puolella viisimetrisessä fleksissä. Mutta omassa pihassa pysyminen on horjuvampaa. Sisällä oli tosi kuuma ja koira selvästi halusi olla ulkona. Kiinnitin fleksin kuistin kaiteeseen ja talutushihnan fleksiin, jolloin Pikille jäi seitsemän metriä liikkumavaraa. Sen lempimakuupaikka etupihalla on kukkapenkki, johon turhaan, aivan turhaan odottelen lumikelloja nouseviksi.

Vesiboileri alkoi eilen soida kuin vaskipuhallin. Juiliva ääni kulkeutui lämmitysputkia pitkin ympäri taloa. Pelkäsin että boileri hajoaa ja pitää hankkia uusi hirveän kallis värkki. Puoliso tutki ja ruuvaili, soitti jonnekin ja kävi siellä, vaihtoi jonkun pikkuruisen osan ja sai boilerin tyytyväiseksi. Hinnaksi tuli kolme euroa + alv ja matkakulut. Ei se haitaksi ole että ihmisellä on monen alan koulutus.

Taas oli yksi lapsi hukassa kolme tuntia. Jonkinlainen fleksi tarvittaisiin jälkikasvullekin. Ne eivät ymmärrä tai eivät ainakaan tule ajatelleeksi kuinka paljon huolta aiheuttavat. Ihana lapsuuden vapaus ja huolettomuus. Illalla kun sisarukset viimein olivat jälleen koolla, meteli oli omaa luokkaansa. Huutelin sen yli puolisolle mitä hän haluaisi [iltapalaksi]. Jopa lehmänhermoinen mieheni vastasi haluavansa rauhaa ja hiljaisuutta. Pyysin odottamaan vähän, ehkä noin 20 vuotta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti