lauantai 29. maaliskuuta 2014

Melkein onnellinen päivä

Voi mikä aamu. Ensinnäkin nukuin pommiin. Nousin vasta yhdeksältä ja silloinkin hyvin vaivalloisesti. Anoppi oli jo puuronkeitossa. Keskimmäinen hoiti lemmikkien ruokinnan. Otin kuopuksen mukaan metsälenkille. Paluumatkalla sekä lapsi että koira luistelivat ja laskivat mäkeä jäisellä tiellä. Metsässä lienee lähde, josta vesi valuu tielle ja jäätyy siihen. Mitään hermolepoa aamulenkki ei tällä porukalla ollut, mutta hyvä mieli on silti että tuli otettua pienokainen mukaan.

Pitkittyneen aamupalan jälkeen piti saada kaikki lapset pihalle. Puoliso meni edeltä ruuvaamaan klapipinolle kehyksiä. Vain esikoinen meni suosista perässä. Komensin kahta muuta aikani ja revin hermoni. Mietin menenkö itkemään vai leipomaan. Päädyin leipomaan ja kuuntelin samalla kun anoppi yritti vuorostaan saada lapsia pihalle ja kielsi isoja ihmisiä kiusaamasta äitiä. Onneksi naapuri ilmestyi colliensa kanssa pihaan. Sen huomattuaan lapset saivat vaatteet päälleen lähes valon nopeudella. Kello oli kaksitoista.

Talkoopäivä. Koko perhe ja viisivuotias lisävahvistus naapurista oli kärräämässä ja latomassa klapeja pinoon. Lapset houkuteltiin hommaan lupaamalla että kun klapihomma on hoidettu, kootaan trampoliini. Äiti motivoitui hommaan jotta kuorma-autolle vapautuu tie tuoda multakuorma pihaan. Ja isä.. no, happy wife, happy life. Suunniteltu urakka tuli valmiiksi. Hämmentävää, kun ajattelee koko hommaa alkaen rankojen tuonnista enon tontilta. Aamulla lasten ulos suoriutumista odotellessa leivoin talkooväelle banaani-tuorejuusto-kerma-karpalo-vadelmakääretortun. Se hupeni vielä rivakammin kuin klapikasa.

Tramppaurakka jätettiin huomiseen. Kääretortun jälkeen levitin pöydälle mullat ja kanankakat ja ruukutin pari vanhaa pelargoniaa. Tein pienen hermojenlepuutuslenkin metsässä. Lopuksi saunaan ja kelloja kääntämään. 

Päivä oli onnellinen jos ei oteta lukuun aamuisia arkunnauloja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti