Ja jos saisin mitä vaan..

..mä menisin nyt nukkumaan. Väsytti ihan tajuttomasti koko päivän. Olisin mennyt jo iltapäivällä yöunille jos olisin voinut. Aamulenkki metsässä, vähän siivoilua, makeat päiväunet sohvalla, siemenkirjeen tyhjennys ja täyttö, oleskelua ja aidan yli jutustelua pihamaalla auringonpaisteessa, vaativa esiteini kimpussa kuin takiainen, koko ajan vähintään kaksi lasta yhtaikaa äänessä kertomassa tärkeää asiaansa ja raivostumassa kun äiti ei kuuntele, puoliso koko illan työttömyyspäivärahahakemusta täyttämässä ja liitteitä haalimassa, lapset keskenään pihalla ja minä Pikin kanssa koiraystävän pihalla reuhaamassa. Kun kotonaolostani kysyttiin, kerroin niin kuin asia on. Sain ilahduttavaa ymmärrystä osakseni.

Mielentilaani kuvaa aika hyvin se, etten jaksanut innostua edes siemenkirjeestä. Valitsin ensin joukosta ne pussit joista halusin ottaa siemeniä mutta en sitten lopulta jaksanutkaan avata kaikkia. Puolison mielentilaa kuvaa hyvin se, ettei hän huomannut käydä syömässä ennen kuin kahdeksan aikaan illalla kävin ehdottamassa.

Koiranpennun kanssa on syytä olla nopea. Se on vietävä pihalle HETI kun se on syönyt tai juonut tai herännyt. Ottaa jossain määrin päähän kun rymyän puolipukeissa kamppeet kainalossa ovesta pihalle ja kutsun koiraa, ja se näyttää vastaavan joo joo mä tuun, käyn vaan ensin pissalla tässä sanomalehdellä. 

 
Päivällisellä nelivuotias koputteli päätään ja ilmoitti että se on ihan tyhjä. Nauratti. Myös perennakirjasta bongattu puutarhakasvin 0,3-0,5 cm:n kasvukorkeus nauratti. Ja aamulenkiltä oli messevä fiilis kävellä muovipussitonta polkua kotiin.

Tänään olen erityisen kiitollinen auringonpaisteesta ja päiväunista.