Lenkin jälkeen takaisin peiton alle. Puolilta päivin heräsin puhelinsoittoon: Pikin collieystävättären emäntä ilmoittautui oma-aloitteisesti hoitoavuksi jos joskus tarvitsemme. Koiralla on jo kaksi hoitajaehdokasta jonossa, vaikkei meillä ole tietoakaan että joskus menisimme johonkin kaikki kerralla.
Lapset pitivät omaa hälinäänsä tänään ehkä tavallistakin enemmän ja heillähän on siihen täysi oikeus. Tuskastuin vähän, ihan vain itsekseni. Välillä naurattikin. Pienin koputteli taas päätään ja sanoi että se on tyhjä ja keskimmäinen vastasi että hänen päänsä on täysi.
Viihdytin itseäni pitkin päivää lähettelemällä ystävälle ehdotuksia poikalapsen nimeksi. Ensin ihan kelpo nimiä ja illemmalla sitten jo vähän villimpiä. Viimeisin ehdotukseni oli Ukko-Mies.
Ja tosiaankin vain laiskottelin koko päivän. En tehnyt muita tolkun hommia kuin pesin ja ripustin ulos koneellisen pyykkiä. Lehden lukematta jättäminen ei onnistunut. On niin syvään juurtunut tapa selailla sanomalehteä luksus-omarauha-aamiaisella. Ei olisi pitänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti